happy friday from little picasso

Ilmeisesti Picasso on joskus sanonut: "Minulla kesti neljä vuotta oppia maalaamaan kuin Raphael, mutta koko elinikä oppia maalaamaan kuten lapsi." Ja kokeilkaapa vaan itse, on todella vaikeaa maalata yhtä ennakkoluulottomasti, rennosti ja luonnollisesti kuin pikkuinen lapsi.

Picasso has been quoted to say: "It took me four years to paint like Raphael, but a lifetime to paint like a child." Just try yourself, it is difficult to paint as open-minded, loose and naturally as a child.

ball pool

Risteilyllä Helsingistä Tukholmaan (ja takaisin) on ihan ehdottomasti uitava pallomeressä, syötävä itsensä ähkyksi buffassa ja ostettava kotiin tuliaisiksi lakupiippuja. (Lapsettomat kaverit eivät ikinä tule ymmärtämään tätä risteilyjen huumaa, ja hyvä niin, en minäkään aikaisemmin ymmärtänyt.) Kiitos vielä ihan parhaille matkaseuralaisille, mummille ja pikku-Alle!

If you ever take an overnight ferry from Helsinki to Stockholm (and back), you must swim in the ball pool, eat way too much in the buffet restaurant and buy liquorice pipes. (People with no children will never get the point of these cruises, and cannot blame them, neither did I before children.) Thanks for the great company, grandma and AJ!

monday dreams: spring flowers

Näillä kukkasilla talvisempaankin asuun loihtisi kevätfiilistä. Jos me satutaan mummin ja pikku-An kanssa Tukholman-reissulla Topshopin kulmille, saatan poiketa sisälle.

These flowers would bring some spring feeling to even the most winterish outfit. If we happen to pass a Topshop store during our short trip to Stockholm with grandma and AJ, I just might pop inside.

Kuvat/pics: Topshop

little iceman's weekend

Toivottavasti teillä on ollut reipas viikonloppu! Me ollaan oltu jäällä kävelemässä, ihmettelemässä avantouimareita (en voi uskoa että olen itsekin joskus uskaltautunut avantoon, ja mikä autuus ettei tarvitse pulahtaa tänä vuonna tekosyyn nimeltään raskaus verukkeella), pulkkamäessä ja palkittu itsemme ulkoilusta kahvilassa kauden herkuilla, eli sekä laskiaispullilla että runebergintortuilla. Ja vielähän tässä on monta tuntia viikonloppua jäljellä, jei.

I hope you've had an energetic weekend! We've been walking on the frozen sea, watching other people ice swimming (I've done it previous years but this year I'm gladly skipping it blaming the pregnancy) and sledging. And the weekend is still here for several hours, yay.

i know it's saturday...

Haa, kerrankin syy ei ole laiskassa bloggaajassa vaan systeemissä. Perjantaiset taideterveiset jäi julkaisematta eilen sen takia että Bloggeriin ei päässyt illalla kirjautumaan, ilmeisesti myös Gmailissa oli ongelmia.

No mutta aiheeseen. Eli joku raja meilläkin pikku-An kanssa on ulkoiluun, nimittäin -15 asteen pakkasraja. Tuosta johtuen olemme viettäneet enemmän aikaa kuin yleensä sisällä, kaikki maalit, sudit, pensselit ja kynät on ollut kovassa käytössä, ja voi sitä sotkun riemun määrää. Melkein toivoin että nuo upeat tuunaukset olisivat jääneet pukuun, mutta pesuaineet ovat niin tehokkaita, että ei tahran tahraa pesun jälkeen. Kivaa pakkasviikonloppua!

For once it's not me the lazy blogger, but the system. For some reason Blogger was down yesterday evening so Friday's post is here today.

There is a limit for outdoor activities for AJ and me to, and that limit is below -15c degrees. That's why we've spent more time than usually indoors, and all paints, brushes and pens have been in serious use. Oh, such mess fun. Actually, I kind of hoped that the cool prints would have stayed on AJ's pyjamas, but unfortunately the detergents are too efficient. Happy weekend!

cotton candy coat

Näytän tässä takissani ihan hattaralta (tai isä Barbababalta, kumpi sitten pahempi/parempi, ja jos en ole muuten ihan väärässä, niin myös tuo ranskasta tuleva sana barbababa tarkoittaa hattaraa, että hattara kuin hattara), ja siitä suoraan aasinsiltana sokerirasituskokeeseen, johon sain lähetteen heti kun vauva oltiin ultrassa havaittu isokokoiseksi.

Testiä ennen pitää paastota 10-12 tuntia, se aloitetaan verikokeella ja sen jälkeen juodaan viiden minuutin sisällä n. 3 dl nestettä jossa on 75 g (eli melkein 1 dl) sokeria. Oma strategiani on juoda juoma mahdollisimman nopeasti, ihan parilla huikalla. Tämän jälkeen verikokeet otetaan vielä 1 h ja 2 h kuluttua. Ei yhtään niin paha koe kuin esim. netin keskustelupalstat antavat ymmärtää, ja voin luvata että samana päivänä ei tule muita sokerihimotuksia.

Omat testitulokseni olivat alle raja-arvojen, joten vauvan suuri koko ei johdu ainakaan raskausdiabeteksestä. Jostain syystä vatsassani ilmeisesti on vaan otolliset olosuhteet kasvaa isoksi - lucky me.

I look like a cotton candy in this jacket (or daddy Barbababa, don't know which one is better or worse, and actually if I'm not wrong, barbababa in French means cotton candy, so all the same), and that brings us directly to glucose tolerance test that I was send to after the baby's size was estimated bigger than normally in my last scan.

Before the test you're not allowed to drink or eat anything for 10-12 hours before the test. You'll have blood drawn and after that you'll drink within five minutes appr. 3 dl liquid with 75 g (almost 1 dl) sugar in it. My own strategy is to drink it as fast as possible, with a few gulps only. Then you'll have blood drawn after 1 hour and again after 2 hours. Not at all that bad a test as some of the discussion forums in the web make you understand, plus I can guarantee that you won't have cravings for sugar the same day.

My test results did not show anything abnormal. For some reason I'm just good at producing big bebes - lucky me.

bookworm

Joululomasta lähtien olemme käyneet pikku-An kanssa kirjastossa vähintään kerran viikossa ja kantaneet kuvan kassilla lukemista kotiin. (Muistan muuten edelleen erittäin kirkkaasti omasta lapsuudestani äitini kirjastokassin, joka oli beige kanvaskassi puukahvoilla.) Luultavasti luen varastoon, sillä tiedän, että vauvan syntymän jälkeen olotila on ensimmäiset kuukaudet niin väsynyt, että nukkuminen voittaa lukemisen ihan 100-0.

Yöpöydälläni kirjapinossa on voinut nyt tammikuussa nähdä nämä teokset:
Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe -sarjan uusin Häähuumaa lauantaina (jos tämä Botswanan Miss Marple ei ole vielä tuttu, suosittelen ehdottomasti tutustumaan)
Peter Franzenin esikoisromaanin Tumman veden päällä jatko-osa Samoilla silmillä (eniten nautin lapin murteesta)
Anu Silfverbergin Äitikortti (muistaakseni tämä nosti hirveän älämölön ilmestyttyään, minusta ihan mielenkiintoinen erään äidin katsaus äitiyden ihmemaahan)
Carlos Ruiz Zafónin Marina (ihan liian fantasiaa omaan makuuni)
ja pinossa kävi kääntymässä myös Mikko Rimmisen Hippa, mutta se ei iskenyt ainakaan juuri nyt, ja sai lähteä vikkelään takaisin kirjaston hyllylle.

Ja anteeksi vaan kaikkien muiden taaperoiden vanhemmat tässä meidän seudulla: kirjaston kaikki Maisa-dvdt on meillä lainassa. Ne kun ovat tällä hetkellä ihan parasta viihdettä pikku-An mielestä.

Since Xmas we have visited the library with AJ every single week and carried home loads of reading in the bag above. (I can still remember very clearly my mother's library bag from my own childhood, it was a beige canvas bag with wooden handles.) I realize that since the new baby is born there will be no reading for many months, and that's probably the reason for this sudden reading interest in my life.

This is what I've had on my bedside table lately: Alexander McCall's The Saturday Big Wedding Tent (I just love Mma Ramotswe, Botswana's own Miss Marple), Carlos Ruiz Zafón's Marina (too fantasy for my taste) and three Finnish novels that are unfortunately not translated into English.

And I must send my apologues for all other toddler families in our neighborhood: we've got all the Maisy dvds at our place. AJ just finds Maisy extremely entertaining right now.

monday dreams: moon boots

Toivottavasti teillä on viikonlopun jäljiltä lämpövarastot ladattuina, niitä nimittäin sääennusteiden mukaan tarvitaan taas tällä viikolla. Iso-A hoiti viikonloppuna pikku-An ulkoiluttamisen Helsingin Leikkiluolassa ja Snadistadissa, ulkona kun oli kuulemma ihan liian kylmä (ilmeisen lontoolaistunut tuo mieheni).

Äidin kanssa joutuu valitettavasti ulkoilemaan (säällä kuin säällä), joten puisto kutsuu taas meitä pikku-An kanssa. Ja jos kenkähyllystä löytyisi Moon Bootsit, niin niistä tunnistaisi minut tällä viikolla.

P.s. Jos joku muukin on taaperon kanssa mieluummin sisällä kuin ulkona kovilla pakkasilla, niin iso-An arviot sisäleikkipaikoista on: Snadistadi 5/5 ja Leikkiluola 2,5/5

I hope you're charged with lots of warmth after the weekend - especially if you're in Helsinki, since the weather forecast is -10 degrees for the coming week. Mr A was in charge of taking AJ out this weekend and surprisingly they did not go out at all (too cold, thought Mr A the Londoner) but instead they spent time in indoor play areas in Helsinki, here and here. 

Daddy gone, me and AJ are back to our routine and going out daily to get some fresh air. Should there be Moon Boots on my shoe shelf, you'd recognize me from them this week.

Kuvat/pics: täältä/from here

little snow monkey

Helsingissä on lunta varmaan korkeintaan 4 cm, mutta pikku-A osaa nauttia jokaisesta sentistä. Lumen tultua lähileikkipuiston pyörät ja hiekkalelut vaihtuivat talvisempiin, ja nyt pääsee tekemään lumitöitä lumikolalla tai -lapiolla, ajamaan kelkalla ja pulkalla. Suksiakin on pitänyt raahata mukana ulkona, ihan rekvisiittana vaan, sillä ei pikku-A sitten kuitenkaan suostu laittamaan niitä jalkaansa. Se on talvi nyt.

I guess it's approximately 4 cm, but AJ can surely enjoy all of it. Since the snow fell down our local playground offers all kinds of winter outdoor toys, such as snow shovels, sledges and sleds. We even have skis for AJ, but he refuses to put them on. Proper winter is here.

it's a ... giant!

Uuden vauvan sukupuoli on säilynyt salaisuutena, eikä toivottavasti paljastu meille viimeisten viikkojenkaan aikana, mutta se me tiedetään että tulokas on varsinainen jättiläinen (oikein kiva näin synnyttäjän näkökulmasta..).

Neuvolassa raskausviikolla 29 vatsan päältä mitattu sf-mitta oli 29 cm (eli ihan yläkäyrällä) ja lääkärin viikolla 30 tekemässä ultrassa vauvan painoarvio oli 2200 g, ilmeisesti keskimäärin vauvat painavat tuolloin n. 1500 g.

Sinänsä ei mikään yllätys että mahassani kasvaa iso vauva, onhan vatsani melkoisen kokoinen ja olihan pikku-Akin syntyessään 4,2 kg. Tämän uuden pikkupunkeron kanssa käyn nyt sitten tulevien viikkojen aikana vielä uudestaan lääkärissä ultrassa, ja niiden tulosten perusteella tehdään päätöksiä synnytyksen käynnistämisestä ja synnytystavasta. Jännät ajat edessä.

The gender of the new bebe is still a secret, and we hope it to remain that way, but what we know is that the newcomer is a giant.

In my health check week 29 the s-f height measurement was 29 cm (rather big measurement) and in the doctor's scan week 30 baby's weight was estimated 2200 g, when normally the weight is at this point around 1500 g.

No big surprise that I have a big bebe in my belly; my bump is huge and AJ was 4,2 kg when he was born. The coming weeks I'm having more scans to estimate the growth of the baby and decide how and when the baby should be born. Exciting times.

monday dreams: yoga retreat

Kun ulkona paukkuu kymmenen asteen pakkanen ja omia varpaitaan ei ole nähnyt mahan takaa enää moneen viikkoon, niin voitte arvata että siihen osaan aivolohkojani jossa haaveet majailevat ei juuri nyt paljon muuta mahdu kuin oikein pitkä joogaloma Intiaan.

Ottaakohan kuvan paikka ennakkovarauksia noin vuodelle 2045? Silloin kun taitaa olla realistisin ajankohta reissulle.

It's minus ten degrees outside and I haven't seen my own toes behind my bump for many weeks now, so you can guess that in that part of my brain where the dreams are located there is no room for anything else than a yoga retreat in India.

I wonder if the place of the picture takes pre-bookings for year 2045? That might be the most realistic point of time for a journey like this.

loving khaled hosseini

Helsingin tunnelmallisin leffateatteri, Engel, noin viisi vuotta sitten, valkokankaalla Leijapoika ja vieressä nenäliinapakettiani kyselevä iso-A, joka siis ei myöskään selvinnyt elokuvasta kuivin silmin.

Sellainen oli ensikosketukseni Khaled Hosseinin tuotantoon. Luonnollisesti tuon liikuttavimman-leffan-ever jälkeen piti lukea Leijapoika-romaani, muutamaa vuotta myöhemmin Tuhat loistavaa aurinkoa ja tänä jouluna Ja vuoret kaikuivat, jonka joulupukki toi minulle peräti kahtena kappaleena (ilmeisen samasta puusta isä ja poika).

Joululomalla satuin törmäämään Hosseiniin myös jo marraskuun lopussa ilmestyneessä Anna-lehden haastattelussa. Haastattelussa upea tarinankertoja puhuu onnesta: "... Elämä on arpapeliä. Minulle on käynyt hyvin. Onnesta on puhuttava varovasti. Monet sanovat, että he ovat ansainneet onnensa, mutta onni on sattumaa." Ah, ihana Khaled ja hänen ihanat teoksensa.

The most sympathetic movie theatre in Helsinki, Engel, about five years ago, on the screen The Kite Runner, and next to me Mr A asking for tissues. Neither did he manage the movie dry eyed.

That was my first touch with Khaled Hosseini's work. Naturally, I had to read also the novel after seeing the very touching movie version of it, and a few years later A Thousand Splendid Suns, and this Christmas And the Mountains Echoed, which Santa brought me in two copies (like father like son).

This Christmas I also read Hosseini's interview in Finnish women's weekly magazine, Anna. This great storyteller talks about happiness in the interview: '... Life is like a lottery. I've been lucky. One has to be careful when talking about happiness. Many say that they've earned their happiness, but happiness is a coincidence.' Oh, gotta love Khaled and his work.

happy friday vandal

Ilmeisen selvät merkit viikon vähästä taiteilusta (ts. äidin laiskuudesta) on ilmestynyt pikku-An kirjahyllyyn. Hankintalistan ykkösenä onkin tämä, ennen kuin maalauksia alkaa ilmestyä myös seinille. Huippua viikonloppua!

Quite clear signs of too little art (i.e. mummy's laziness) this week on AJ's book self. Therefore, this is on top of my to-buy-list, before we start to get wall art, too. Have a fab weekend!

it's black, water repellent and fits my bump

Musta väri, vettä hylkivä kangas ja se, että koko L mahtui päälle: aika täydellistä. Marssin suorinta tietä kassan kautta kotiin (tai no, ihanan ystävän kanssa ensin Teatteriin salaateille, ja sieltä kotiin). Ja tämä täydellisyyttä hipova parka oli muuten kaiken lisäksi alessa, Zarassa.

Black colour, water repellent fabric, and me fitting into size L: close to perfection! And so this parka became miiiine. Oh, and to make it even more perfect, it was on sale, too. In Zara.

gone today

Eräs ystäväni kertoi keräilleensä joulukoristeet jo tapaninpäivänä. Mehän saatiin koristeet esille vasta 22. päivä, joten ei niistä nyt heti raaskinut luopua. Kuusen kannoin (omin pikku kätösin) pihalle viime perjantaina, ja kuten loppiaisperinteisiin kuuluu, eilen meiltä lähti viimeisetkin rippeet joulusta odottamaan taas ensi vuotta. Ihan kuin olisi samalla tullut jotenkin jo vähän keväinen fiilis, ja se on aika kiva se.

A friend of mine told me that she took the Xmas decorations down already on boxing day. We had just got ours up on the 22nd, so I had a bit more tolerance. Xmas tree I carried (just all by myself) out already last Friday but yesterday it was time to say good bye for the rest of the reminders of Christmas. And immediately I got this spring feeling, and that's rather nice.

monday dreams: rock chic mama style like gwen's

Ollapa yhtä rock ja chic kuin Gwen Stefani - myös raskaana. Joissain lehtijutuissa kanssani samaan aikaan odottavan Gwenin vatsaa on jo nyt tituleerattu valtavaksi, mutta itse veikkaisin että laskettu aika on vasta keväämmällä. Ainakin jos vertaan Gwenin mahaa omaani. Mutta sitten taas toisaalta oman vatsani perusteella jotkut ulkopuoliset voisivat veikata, että olisin synnyttämässä ihan any day now.

Kuva ja lisää kuvia Gwenin raskaustyylistä täältä

To be as rock and chic as Gwen Stefani - also when pregnant. In some articles Gwen, who's expecting her third baby, has been described to be already now heavily pregnant, but my guess is that the expected date is early spring. Especially if I compare her bump to mine. But then again, many outsiders would think that I'm giving birth any day now.

Pic and more pictures of Gwen's pregnancy style from here

happy friday gift painting

Myös tällainen hoitovapaalainen alkaa olla päivistä ihan sekaisin, kun joka toinen päivä on joku pyhä. Ei ole myöskään viikonloppufiilistä, se kun menee kahdestaan pikku-An kanssa. Mutta perjantai tänään taitaa olla, ja sen kunniaksi esittelyssä pikku-An (mummin avustuksella) minulle ja iso-Alle taiteilema joululahja. Kivaa viikonloppua!

By now I'm all confused what day it is, since every other day is some kind off day off (for those of you who work, I'm on duty anyway). Neither do I have any weekend feelings; we're spending it without Mr A, just me and AJ. But I guess it's Friday and hence here's AJ's (with some help from grandma) Xmas gift to me and Mr A. Have a fab weekend!

new year's resolutions

Itse jätin uuden vuoden lupaukset suosiolla tekemättä, mutta pikku-A on aloittanut uuden vaiheen elämässään, nimittäin nukkumisen ilman tuttia. Ensin tutit (tai titot, kuten hän itse sanoisi) menivät rikki (leikkasin ne saksilla halki), ja kun isikään ei saanut niitä pikku-An monista pyynnöistä huolimatta korjattua, ne vietiin yhtenä iltana kuusen oksalle oravavauvoja odottamaan.

Mikä suru pienelle miehelle, mutta ensimmäisen illan sydäntäraastavan itkeskelyn jälkeen nukahtaminen on pikkuhiljaa alkanut onneksi taas sujua.

I did not make any new year's resolutions, whereas AJ has started a totally new page in his life, namely sleeping without a dummy. First the dummies got broken (I cut them half with scissors), and when not even daddy could fix them, we left them on a spruce's branch for squirrel babies.

Such a grief for our little guy, but after the first night's heartbreaking crying, he is gradually falling asleep more easily again.