pile of magazines on my laptop

Täällä ollaan hyvin varauduttu täksi päiväksi luvattuun lumimyrskyyn, että antaa pyryttää vaan. Iso- ja pikku-A lähtivät ostamaan leikkilumikolaa ja itse olen löytänyt Helsingin kirjaston e-lehtipalvelun. Miten en ole aikaisemmin tiennytkään moisesta? Yht'äkkiä koneellani on pinoittain kansainvälisiä lehtiä (tarvitaan vain kirjastokortti). Ihan mahtavaa.

We're all prepared for the snow storm that is supposed to hit Helsinki today. Mr A and AJ just left to get a snow shovel for the smaller one and I have found Helsinki library's e-magazines service. How come I didn't know about it before? Suddenly I've got piles of international magazines on my laptop (all you need is a library card). Couldn't get any better than this.

bookworm

Joululomasta lähtien olemme käyneet pikku-An kanssa kirjastossa vähintään kerran viikossa ja kantaneet kuvan kassilla lukemista kotiin. (Muistan muuten edelleen erittäin kirkkaasti omasta lapsuudestani äitini kirjastokassin, joka oli beige kanvaskassi puukahvoilla.) Luultavasti luen varastoon, sillä tiedän, että vauvan syntymän jälkeen olotila on ensimmäiset kuukaudet niin väsynyt, että nukkuminen voittaa lukemisen ihan 100-0.

Yöpöydälläni kirjapinossa on voinut nyt tammikuussa nähdä nämä teokset:
Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe -sarjan uusin Häähuumaa lauantaina (jos tämä Botswanan Miss Marple ei ole vielä tuttu, suosittelen ehdottomasti tutustumaan)
Peter Franzenin esikoisromaanin Tumman veden päällä jatko-osa Samoilla silmillä (eniten nautin lapin murteesta)
Anu Silfverbergin Äitikortti (muistaakseni tämä nosti hirveän älämölön ilmestyttyään, minusta ihan mielenkiintoinen erään äidin katsaus äitiyden ihmemaahan)
Carlos Ruiz Zafónin Marina (ihan liian fantasiaa omaan makuuni)
ja pinossa kävi kääntymässä myös Mikko Rimmisen Hippa, mutta se ei iskenyt ainakaan juuri nyt, ja sai lähteä vikkelään takaisin kirjaston hyllylle.

Ja anteeksi vaan kaikkien muiden taaperoiden vanhemmat tässä meidän seudulla: kirjaston kaikki Maisa-dvdt on meillä lainassa. Ne kun ovat tällä hetkellä ihan parasta viihdettä pikku-An mielestä.

Since Xmas we have visited the library with AJ every single week and carried home loads of reading in the bag above. (I can still remember very clearly my mother's library bag from my own childhood, it was a beige canvas bag with wooden handles.) I realize that since the new baby is born there will be no reading for many months, and that's probably the reason for this sudden reading interest in my life.

This is what I've had on my bedside table lately: Alexander McCall's The Saturday Big Wedding Tent (I just love Mma Ramotswe, Botswana's own Miss Marple), Carlos Ruiz Zafón's Marina (too fantasy for my taste) and three Finnish novels that are unfortunately not translated into English.

And I must send my apologues for all other toddler families in our neighborhood: we've got all the Maisy dvds at our place. AJ just finds Maisy extremely entertaining right now.

loving khaled hosseini

Helsingin tunnelmallisin leffateatteri, Engel, noin viisi vuotta sitten, valkokankaalla Leijapoika ja vieressä nenäliinapakettiani kyselevä iso-A, joka siis ei myöskään selvinnyt elokuvasta kuivin silmin.

Sellainen oli ensikosketukseni Khaled Hosseinin tuotantoon. Luonnollisesti tuon liikuttavimman-leffan-ever jälkeen piti lukea Leijapoika-romaani, muutamaa vuotta myöhemmin Tuhat loistavaa aurinkoa ja tänä jouluna Ja vuoret kaikuivat, jonka joulupukki toi minulle peräti kahtena kappaleena (ilmeisen samasta puusta isä ja poika).

Joululomalla satuin törmäämään Hosseiniin myös jo marraskuun lopussa ilmestyneessä Anna-lehden haastattelussa. Haastattelussa upea tarinankertoja puhuu onnesta: "... Elämä on arpapeliä. Minulle on käynyt hyvin. Onnesta on puhuttava varovasti. Monet sanovat, että he ovat ansainneet onnensa, mutta onni on sattumaa." Ah, ihana Khaled ja hänen ihanat teoksensa.

The most sympathetic movie theatre in Helsinki, Engel, about five years ago, on the screen The Kite Runner, and next to me Mr A asking for tissues. Neither did he manage the movie dry eyed.

That was my first touch with Khaled Hosseini's work. Naturally, I had to read also the novel after seeing the very touching movie version of it, and a few years later A Thousand Splendid Suns, and this Christmas And the Mountains Echoed, which Santa brought me in two copies (like father like son).

This Christmas I also read Hosseini's interview in Finnish women's weekly magazine, Anna. This great storyteller talks about happiness in the interview: '... Life is like a lottery. I've been lucky. One has to be careful when talking about happiness. Many say that they've earned their happiness, but happiness is a coincidence.' Oh, gotta love Khaled and his work.

the world's bestest dad

Maailman parhaasta isästä tuli tänään, mikäli mahdollista, vielä vähän huipumpi. Isänpäivälahjaidean nappasin iso-Alta itseltään, joka kerran kirjakaupassa kyseisen Lego-kirjan nähtyään totesi, että tuo on saatava ja harjoiteltava salaa, niin että voi tehdä vaikutuksen pikku-Ahan rakentamalla legoista jääkarhun, kummitustalon tai vesiskootterin. Paljon onnea kaikille maailman parhaille isille!

The world's best dad became today even a bit more better - if possible. Today is Fathers' Day in Finland, and my gift idea is straight from Mr A himself, who once in a bookstore thought that he must get this Lego book and practice secretly, so that he can impress AJ by building a polar bear, haunted house or jet ski. Happy Fathers' Day to all world's best dads!

toddler taming

Päällimmäisenä laukussa matkalukemiseni: New Toddler Taming. Kun päiväkerhossa kerrottiin juuri ennen syyslomaa että pikku-An kanssa oli ollut pari välikohtausta, ja suositeltiin ostamaan Dr Greenin lastenkasvatusopas New Toddler Taming, niin pakkohan se oli hankkia asap.

Tähän mennessä (ensimmäiset 50 sivua) kirja on ollut kannustava ja viihdyttävä, mutta lohduttavin kommentti tuli hoitajalta, joka totesi että vaikka pikku-A on todella aktiivinen ja vilkas ja hänen valvomisessaan on kyllä tekemistä, niin ei hän kuitenkaan ole mitään verrattuna hoitajan omaan poikaan. Ihan parasta "suutarin lapsilla ei ole kenkiä" -vertaistukea!

Halleluja, ehkä hoitajalla riittää siis hermot sekä kärsivällisyys ja pikku-A ei heti ensimmäisellä lukukaudella saakaan potkuja kerhostaan (näinkin siis voi hyvin käydä kyseessä kun on yksityinen palveluntarjoaja).

When I got feedback from the nursery just before the half term that there'd been a few incidents with AJ, and they suggested me to buy Dr Green's Toddler Taming, I felt I better get it asap.

So far (the first 50 pages) the book's been supportive and entertaining, but the most comforting comment came from AJ's nanny, who thought that AJ sure is very active and lively, but nothing compared to her own son. The best ever 'the shoemakers children go barefoot' support there could be!

Oh hallelujah, she might be patient enough to tolerate AJ so that he will not be fired from the nursery already the first term (which is actually possible in case of private nursery schools).

his name is tommy

Meillä oli siskojen kanssa pienenä ihan samanlainen krokotiili, sen nimi oli Karo. Iso-A risti tämän uuden sukupolven krokon Tommiksi, Tommi-krokotiili saattaa olla tuttu monille myös Puppe-kirjoista.

We had just one similar one with my sisters when we were young, and it was called Caro. This one Mr A named Tommy, I guess after the crocodile Tommy in Spot books.

coco keeping me company

Viikonlopun huippuhetkiä: latte yhdellä shotilla, karjalanpiirakka runsaalla munavoilla, voisilmäpulla, Coco ja minä.

Coco Chanel: the Legend and the Life ei ole ihan mitään kevyintä kesälukemista, vuosiluvut ja henkilöt vaan vilahtelevat silmissä. Se sallittakoon, sillä elämäkerran päähenkilöhän ei voisi juuri olla kiinnostavampi ja kuvitus on upeaa.

One of the best moments from the weekend: single shot latte, Karelian pasty, cinnamon bun, Coco and me.

Coco Chanel: the Legend and the Life is not the lightest summer reading, years and persons just flash in eyes. But who cares, since the hero of the biography couldn't be more interesting and the illustration is absolutely magnificent.

in the hotel's laundry room

Matkatavaraa 50 kiloa (+rattaat+käsimatkatavarat), ja olen silti käynyt hotellin pyykkituvassa jo kahtena iltana.

Pyykki- ja rantalukemisena ollut Chad Harbachin The Art of Fielding (kirjasta ei taida vielä olla suomenkielistä käännöstä) osoittautui lopulta kehujen mukaisesti aivan loistavaksi esikoisromaaniksi. Aloitin kirjan jo ajat sitten Lontoossa, mutta en ikinä päässyt 50 sivua pidemmälle; alku kun keskittyy teinipojan fanaattiseen pesäpallotreenaamiseen.

Seuraavien 450 sivun ajan en olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni edes rantabaaridrinkkien ajaksi. Harbach on aivan loistava henkilöhahmojen, kuin myös erilaisten ystävyys- ja parisuhteiden, kuvaaja. Ehdottomasti yksi niistä kirjoista, joita ei malttaisi olla lukematta kerralla, mutta jo samalla harmittelee sitä, että kirja ei tule jatkumaan ikuisesti. Takakannen New York Timesin, Daily Telegraphin, Guardianin ja Evening Standardin hehkutukset eivät todellakaan olleet liioittelua.

Total weight of our suitcases was 50 kilos (+the buggy + hand luggage) and still I have used the hotel laundry room already twice.

My laundry and beach reading has been Chad Harbach's The Art of Fielding, which proved to be as great a debut novel as praised. I started the book already ages ago in London, but never got further than the 50 first pages; the beginning focuses mainly on the fanatic baseball practice of a teenager.

During the remaining 450 pages I would not have wanted to pause even for drinks at the beach bar. Harbach is a master in creating interesting characters as well as describing different relationships between friends and couples. This is definitely one of those books that you would like to finish at once, but already feel sad about it ending at some point. Therefore, the back cover's New York Times, Daily Telegraph, Guardian and Evening Standard praises were absolutely not at all exaggerating.

sherlock's house

Huonot ilmat saivat meidät edellisviikonloppuna viimein käväisemään Sherlock Holmesin talossa, joka on museo Baker Streetillä. Talo on kuin astuisi etsivätarinaan: ihanat natisevat lattiat, tulet takoissa, vanhoja esineitä, kauniita asetelmia ja tauluja. Ja mikä erikoisinta, tavaroihin saa koskea ja valokuvia voi ottaa ihan vapaasti.

Museossa vierailun jälkeen oli pakko käydä hankkimassa myös kirja (muut varmaan tekevät toisinpäin; ensin kirja ja sitten museo), ja iltalukemisena onkin nyt The Adventures of Sherlock Holmes.

Bad weather made us finally visit Sherlock Holmes' house, which is a museum on Baker Street, already a few weekends ago. The house is like stepping into a detective story: creaky floors, old objects, and lots of beautiful still lifes and paintings, which all can be touched and photographed - not so typical in a museum.

After the museum we had to get a book (usually people probably do the other way round; first book and then museum), and I have now as my evening reading The Adventures of Sherlock Holmes.

best selling grey

Lampun alla yöpöydän virkaa toimittaa pino lehtiä ja kirjoja, sängyllä taas pari viimeksi lukemaani kirjaa. Niistä alimmainen on J. K. Rowlingin, tunnetaan myös Harry Potterin luojana, ensimmäinen aikuisten romaani Paikka vapaana, jonka sain joululahjaksi. Kirjan lukemisen jälkeen ei minulla ole epäilystäkään, etteikö Rowling olisi erinomainen tarinankertoja. Iso-A luki muuten kanssa kyseisen teoksen ja häneen tarina upposi myös.

Tummempi kirja on toisen brittinaisen, eli E. L. Jamesin Harmaan 50 sävyä. Sain kirjan yllätyslahjana iso-Alta ihan tavallisena tiistaina jo ennen joulua. Itse olin jo tuolloin havainnut kaikkialla puhuttavan näistä harmaan sävyistä, mutta mieheni, omien sanojensa mukaan, nappasi kirjan "ihan vaan sen takia että se oli best seller -pinossa". Onhan tuo tosiaan myynyt hyvin: ilmeisesti täällä Britanniassa enemmän kuin mikään muu kirja koskaan, jopa enemmän kuin Potter.

Kirja on ensimmäinen osa hyvin eroottisesti latautuneesta trilogiasta. Lukiessa tulee vähän mieleen Reginat ja SinäMinät joskus silloin kultaisella 90-luvulla (kumpaakaan ei muuten taideta enää julkaista?), joten tarinan puolesta en välttämättä veikkaisi tälle kirjalle Nobelin kirjallisuuspalkintoa, mutta taitaa kirja jäädä ainakin myyntiensä puolesta historiaan.

Below the lamp a pile of magazines and books serve as a bedside table, and on my bed my latest readings. The undermost is J. K. Rowling's, aka Harry Potter's creator, first ever adults novel Casual Vacancy. I got it for Christmas and after reading it there're no doubts that Rowling is a great story teller. Also Mr A read the book and he loved the story, too.

The darker book is written by another British woman, it's E. L. James's 50 Shades of Grey. I got is as a surprise gift from Mr A on a very common Tuesday already before Christmas. I had noticed the shades discussed everywhere already before, but my dear hubby said he picked it 'just because it was on the best seller pile'. Well it has sold well: apparently here in Britain more than any other book before, even better than Potter.

The novel is first part of a very erotic trilogy. It reminds me a lot of some Finnish young girls' magazines in the golden 90's (if I'm correct none of these is published anymore?). Regarding the story I wouldn't bet this one for winning any Nobel Prize in Literature, but I guess the book will make history anyway with its record breaking sales.

northern women in chanel in helsinki

Omaksi viimeiseksi Helsinki World Design Capital 2012 kokemuksekseni jää tämä Northern Women in Chanel -valokuvanäyttely galleria Laboratoryssa, osoitteessa Erottaja 9 b (sisäpihalla). Tänne ehtii muuten vielä muutaman viikon ajan vuoden 2013 puolellakin, näyttely on avoinna 27.1. asti.

Valokuvaajakaksikko Peter Farago ja Ingela Klemetz Faragon kuvissa poseeraa 45 supermallia Pohjoismaista sekä Baltiasta pukeutuneena Chaneliin. Suomalaista naiskauneutta edustaa Kirsi Pyrhönen sekä Suvi Koponen. Itse tajusin vasta tässä näyttelyssä jo pitkään kovassa huudossa olleen tanskalaisen Freja Beha Erichsenin erityisen kauneuden, hän lumosi minut nyt niin, että olen jatkossa yksi monista Frejaa fanittavista.

Kuvista on muuten tehty kirjakin. Sen voisi tilata täältä. (Mikä harmi, että joulu meni juuri!)

My last Helsinki World Design Capital 2012 experience will be this Northern Women in Chanel photography exhibition at gallery Laboratory, in address Erottaja 9 b (courtyard). Though the year is changing already next week, the exhibition will run until 27th of January.

In photographer duo Peter Farago and Ingela Klemetz Farago's pictures 45 supermodels from the Nordic and Baltic countries wearing Chanel. Kirsi Pyrhönen and Suvi Koponen represent Finnish beauty. I myself discovered Freja Beha Erichsen's extremely beautiful looks first time in this exhibition, though she's been very popular for a long time already. She totally mesmerized me, and I'm one of the many Freja fans in the future.

There's a book about the pictures. It could be ordered from here. (Such a shame that Christmas was just a few days ago!)

from hunger games to 7 habits

Nälkäpeli on siitä jännä trilogia, että sitä on innostunut lukemaan siskoistani viidesluokkalainen sekä lainoppinut, mieheni ja mieheni isä. Sain kolmannen osan luettua viikonloppuna ja seuraavana iltalukemisena on tuo 7 Habits of Highly Effective People. Siitä lisää vaikka sitten kun olen päässyt johdantoa pidemmälle, odotukset ovat korkeat. Lontoo-oppaita tulee selailtua päivittäin, ja aina löytyy jotain uutta.

The Hunger Games trilogy is so intriguing, that from my sisters the one who is 12 yo and the one who is a lawyer have been reading them, but also my husband and his father. I got to the end of the third book this weekend and my next evening reading will be The 7 Habits of Highly Effective People. More about that when I'm through the introduction, very high expectations. London city guides I leaf through every day, and there's always something new.

221b baker street

Otsikon osoitteessa asui tietysi Sherlock Holmes. Ja kyseisessä osoitteessa sijaitsee edelleen Sherlock Holmes -museo. Käppäilimme talon ohi pikku-An kanssa viime viikolla, ja ajattelin ehdottaa vierailua museossa mieheni vanhemmille, jotka ovat luonamme tällä viikolla kyläilemässä.

Itse olen enemmän Agatha Christie ja Miss Marple -fani. (Näyttääkö Yle muuten edelleen sunnuntai-iltaisin Poirot- ja Miss Marple -elokuvia? Ne on ihan mun lemppareita!) Jopa niin, että suunnittelin meille reissua St. Mary Meadiin, Miss Marplen idylliseen kotikylään, mutta sehän onkin vaan fiktiivinen paikka. Höh!

The address belonged to Sherlock Holmes, of course. And in the very same address is located today Sherlock Holmes museum. We strolled past the house with AJ last week and I am suggesting it to my husband's parents who are visiting us this week.

I'm more Agatha Christie and Miss Marple fan. (Is Finnish tv station Yle still running Poirot and Miss Marple movies every Sunday evening? They're my favourites!) So much that I was planning us a trip to St. Mary Mead, Miss Marple's idyllic hometown, but it appeared to be just a fictional village. Bummer!

from the youth department

Siinä, että teen vaatehankintoja nuortenosastolta (kuten kuvan toppi), ei ole mitään uutta, mutta se, että olen alkanut myös lukemaan nuortenkirjoja, on tämän kesän aikaansaannoksia. Käsiini sattui nimittäin Suzanne Collinsin kirjoittama Nälkäpeli, ja koukutuin niin, että nyt on menossa tästä trilogiasta toinen osa.

Sain jotenkin iso-Ankin kiinnostumaan kyseisistä kirjoista, ja tarkoituksena oli tuoda tuo ensimmäinen osa nyt Helsingistä Lontooseen hänelle luettavaksi. No, kyläilemässä ollut pikkusiskoistani pienin innostui kanssa Nälkäpelistä niin, että se lähtikin ensin hänelle lainaan. Suosittelen todellakin - siis sekä shoppailua nuortenosastoilla että Nälkäpeliä.

It is no news that I shop clothes from the youth department (like the top in the picture), but the fact that I have started to read youth novels is something more unusual. Somehow I came across with The Hunger Games by Suzanne Collins, and got hooked so that I'm now reading the second part of the trilogy.

I got also Mr A excited about these novels and was supposed to bring the first one to London from Helsinki with me. Well, the smallest of my little sisters was visiting me, and she liked the novel so much that she is now lending it. I can strongly recommend - both shopping at the youth departments and The Hunger Games.

looking for spot

"Siis mitä? Mikäs kirjasto tämä on olevinaan kun ei ole yhtäkään Puppe-kirjaa? Ei Puppe osaa laskea, Pupen syntymäpäivät tai edes Puppe yökylässä? Äidin mukaan teillä on yli 150 miljoonaa kirjaa, mutta näistä ei siis yksikään ole Puppe? ... Ei, en minä tiedä mistä hän on sen lukenut... Ei hän varmaan muista itsekään, on nimittäin sen verran huonomuistinen. Veikkaisin, että jostain Puppe- tai Maisa-kirjasta, koska niitä näen hänen useimmiten lukevan. Onko jossain palautelaatikko? Voisin laittaa sinne vähän palautetta, että kannattaisi vaihtaa muutama pölyinen Shakespearen alkuperäisjulkaisu Puppeen."

"What? What kind of library is this if you don't have any Spot books? Spot Can Count, Spot Stays Overnight, or Spot's Birthday Party? My mum said you've got some 150 million publications, but so none of these is Spot? ... No, I don't know where she got that. Probably she doesn't remember herself either, she happens to have quite a bad memory, but I would guess that from some of the Spot or Maisy books, because those I see her read most often. Do you have a box for feedback somewhere? I could give some advice to exchange a few of those dusty Shakespeare originals to Spot."

big cat's meow

Sunnuntaina seurasimme enemmän tai vähemmän Andrew Duncanin Secret London -kirjan mukaista kävelyreittiä, ja päädyimme Green Parkiin. Minä naamioituneena tiikeriksi. Kaikkien tiikeri- ja gepardivaatteiden perusteella voisi luulla, että olen kissaihminen, mutta aivan päinvastoin. Yksi varsinainen kissanainen, nimittäin Madonna, esiintyy tänään Lontoon ehkä kuuluisimmassa puistossa, eli Hyde Parkissa. Me tyydymme kotona kuulostelemaan, josko jotain kuuluisi tänne asti.

On Sunday we took a walk following more or less Andrew Duncan's Secret London book's walk suggestions, and ended up in Green Park. Me in my tiger top. You might think that I am a cat person, considering all my tiger and leopard gear, but on the contrary. One real cat lady, Madonna, is playing tonight at Hyde Park. We will just stay home and listen; we just might here a note or two.

must see archipelago

Tiedätte varmasti "501 must visit destinations" -kirjat, joita taitaa olla useampiakin erilaisia. Meilläkin on yksi tällainen, ja kyseisessä kirjassa on Suomen kohdalla mainittu: saaristo Helsingistä Turkuun. Kuten aiemmin mainitsin, olimme tällä viikolla äkkilähtöristeilyllä Helsingistä Tukholmaan, ja tuolla matkalla ihastelin Tukholman ja Helsingin välisiä merimaisemia (samalla kun iso-A katsoi jalkapalloa ja pikku-A tietysti nukkui). Ovat kyllä upeita nuo maisemat.

You probably know "501 must visit destinations" books, there might even be a few different editions of these. We also own one of these, and in our book, the archipelago from Helsinki to Turku is mentioned as a must visit destination in Finland. Previously I mentioned, that this week we did a last minute deal cruise to Stockholm, and during that trip I got to admire the maritime landscape from Helsinki to Stockholm (Mr A was at the same time watching football and AJ sleeping, of course). Could not agree more that the archipelago is well worth seeing.

so not sex and the city

Olen saanut luettua ensimmäisen kirjan sitten pikku-An syntymän. Lukemisessa on auttanut erityisesti se, että tuo pikkuinen nukkuu jo 6, ja joskus jopa 8, tunnin yöunia. Olen suuri Sinkkuelämää-fani ja ajattelin, että mikäs sen viihdyttävämpää luettavaa tässä nykyisessä elämäntilanteessa kuin Sinkkuelämää-kirja. Sivulle 90 asti oli pelkkää sinnittelyä, monta kertaa jo jätin kirjan keskeneräisten pinoon, mutta loppua kohden tarina vähän parani. Kuitenkin kirja oli suuri pettymys, ja varsinkin se, että se niin vähän muistutti tv-sarjaa (esimerkiksi kirjassa Magda oli yksi tytöistä, ja kyllähän kaikki nyt tietää, kuka Magda oikeasti on). Seuraavana lukuvuorossa on Carrien nuoruusvuodet. Siihen kertomukseen ei vielä ole mitään ennakko-odotuksia (leffa kun on vasta teossa), joten toivottavasti se vie paremmin mukanaan.

I have finished my first book since the birth of AJ. The fact that AJ sleeps 6, and sometimes even 8, hours a night, has definitely helped me with the reading. I am a huge Sex and the City fan, and thought that the book would be good entertainment, considering my present life situation. Until page 90 it was such a suffering, I abandoned the book for numerous times, but towards the end it got a little bit more exciting. However, the book was a disappointment, mainly because it so little reminded the tv series (e.g. in the book Magda is one of the girls, and you all know who she really is). Next in line I have The Carrie Diaries waiting. Since I have no expectations about this story yet (the movie being shot at the moment), I truly hope that it will surprise me more positively.

red ribbon souvenirs

Jo jokin aikaa sitten Mr A toi minulle tuliaisiksi Coco Channel -elämäkerran. Oikein ihana tuliainen (sisältöön en ole vielä ehtinyt tutustumaan, mutta pelkkä ulkoasu on ihana) Mr An läheisestä Daunt Books -kirjakaupasta. Viime viikonloppuna sain tuliaisiksi uusimman Vogue UKn. Hauska sattuma että molemmat ovat käärittynä punaiseen nauhaan.

Already some time ago I got this Coco Channel biography as a souvenir from Mr A. I love it (have not had time to read any of it yet, but also the exterior looks lovely). It's  purchased from Daunt Books on Mr A's street. Last weekend I got the latest issue of Vogue UK. Funny coincidence that they both came with a red ribbon.

denim on denim

Tänään piipahdin kirjastossa, jossa olikin ruuhkaa nyt kun abit ovat aloittaneet lukulomansa. Äitiyskarderobistani voisin mainita sen verran, että en ole juurikaan hankkinut vaatteita äitiysmallistoista, ihan siitä syystä että ne ovat kaikki mielestäni hyvin tylsiä ja tätimäisiä. Muutamat äitiysfarkut olen ostanut ja muuten pärjäillyt mekoilla, tunikoilla, leggingseillä ja sukkahousuilla.

Today I visited the library. The denim that I'm wearing is one of the very few maternity clothes I've purchased. I find the maternity collections extremely uninspiring and matronly. Instead I've been wearing different dresses, tunics, leggings and pantyhoses.

Palautukseen meni Peter Franzénin Tumman veden päällä, jota voin suositella. Synkkää aihetta ainakin omasta mielestäni ilostuttivat 70-luvun lapsiperhe-elämän arjen ja miljöön kuvaukset. Toisena suositeltavana voisin mainita Jari Järvelän Romeo ja Julia. Kyseisessä teoksessa oli niin erikoinen pilkutus ja outoja lauserakenteita että en ole vastaavaan ennen törmännyt.

Seuraavat kirjat lähtivät kirjastosta mukaani: Asko Sahlberg Häväistyt, Yasmina Khadra Kabulin pääskyset, Elina Hirvonen Että hän muistaisi saman sekä Anna Kavalda Kunpa joku odottaisi minua jossakin.

Yleensä lainaan kirjoja suunnitelmallisesti, viime aikoina esimerkiksi muotilehtien kirja-arvostelujen, blogien tai vaikka Finlandia-palkintoehdokkuuksien perusteella. Tällä kertaa päädyin yllä oleviin ihan vaan hyllyjä kierrellessä.

I returned some books and these I took home with me (listed only the titles that can be found in English): Anna Gavalda I Wish Someone Were Waiting for Me Somewhere and Yasmina Khadra The Swallows of Kabul.

I usually plan well what to loan and get inspiration from magazines' book review pages, blogs or choose nominees for litarature prizes, but this time I just randomly picked these from the library shelves.

Onko mikään näistä mainituista sinulle jo tuttu? Oma iltani meneekin leppoisasti näiden parissa, kivaa iltaa!

Are you familiar with the ones that I mentioned above? My evening will be spend with these, I wish you a nice evening, too!