splish splash

Tällaisille tuhansienjärvienmaalaisille on tietysti outoa kun kaupungista ei meinaa löytyä vettä, jonka äärelle vetäytyä viilentymään - tai vaan nauttimaan loiskimisesta. No onneksi London Zoossa pääsee sentään vähän läträämään. Ja pikkuinen kahlailualue löytyy myös Kensington Gardensin Prinsessa Dianan muistolle rakennetusta leikkipuistosta.

For us coming from the land of thousands of lakes it's weird that there's so few places with water in London. One great outdoor water area for kids is at the London Zoo and there's also a small area with water at the Princess Diana memorial playground at Kensington Gardens.

kind of a bed & no breakfast

Kun on nukkunut Lastenklinikan lattialla muutaman yön niin tietää, miksi me tarvitsemme Helsinkiin uuden lastensairaalan. Talkoisiin voi osallistua täällä

Mutta vajetta puitteissa korvaa kyllä ihan loistava henkilökunta. Ei voi kuin ihailla ammattitaitoa ja asennetta.

(P.s. Tässä vaiheessa vauva oli jo niin hyvässä kunnossa, että olin napannut sen nukkumaan viereeni patjalle -kuten kuvastakin näkee. P.p.s. Ja nyt loppuu tämä sairaaladokumentaari, ensi kerralla jotain ihan muita juttuja.)

After spending a few nights on the floor of the children's hospital one gets quite a good picture why there's a need for a new children's hospital in Helsinki. You can show your support in here

But the staff makes up any shortage in the surroundings. I cannot but admire their professional skills and attitude.

(P.s. At this stage bebe was already so well recovered that she was sleeping with me on the mattress - as you can see from the picture. P.p.s. This will be the last story from the hospital visit, next time something totally different.)

icu

Tältä näyttää Lastenklinikan K9-teho-osastolla. Siinä vaiheessa kun vauva siirrettiin infektio-osastolta teholle, olin kyllä hyvin suruissani (harvalla yhtä hyvää tarkoittavista paikoista on muuten niin negatiivinen sointu kuin tällä) ja jo perumassa ristiäisiä, lentolippuja Lontooseen, kesälomasuunnitelmia (you name it...), sillä en uskonut kovin nopeaan toipumiseen.

Vuorokausi teholla riitti, ja sieltä kun vauva pääsi takaisin infektio-osastolle, niin meni kolme vuorokautta ja me oltiin kotona. Varsinainen ihmeparantuminen.

This is how it looks like at the ICU in the children's hospital in Helsinki. Baby spent one day in here and after getting back to the infection ward it took only three days and we were able to return back home. Kind of a miracle recovery.

monday dreams: moon boots

Toivottavasti teillä on viikonlopun jäljiltä lämpövarastot ladattuina, niitä nimittäin sääennusteiden mukaan tarvitaan taas tällä viikolla. Iso-A hoiti viikonloppuna pikku-An ulkoiluttamisen Helsingin Leikkiluolassa ja Snadistadissa, ulkona kun oli kuulemma ihan liian kylmä (ilmeisen lontoolaistunut tuo mieheni).

Äidin kanssa joutuu valitettavasti ulkoilemaan (säällä kuin säällä), joten puisto kutsuu taas meitä pikku-An kanssa. Ja jos kenkähyllystä löytyisi Moon Bootsit, niin niistä tunnistaisi minut tällä viikolla.

P.s. Jos joku muukin on taaperon kanssa mieluummin sisällä kuin ulkona kovilla pakkasilla, niin iso-An arviot sisäleikkipaikoista on: Snadistadi 5/5 ja Leikkiluola 2,5/5

I hope you're charged with lots of warmth after the weekend - especially if you're in Helsinki, since the weather forecast is -10 degrees for the coming week. Mr A was in charge of taking AJ out this weekend and surprisingly they did not go out at all (too cold, thought Mr A the Londoner) but instead they spent time in indoor play areas in Helsinki, here and here. 

Daddy gone, me and AJ are back to our routine and going out daily to get some fresh air. Should there be Moon Boots on my shoe shelf, you'd recognize me from them this week.

Kuvat/pics: täältä/from here

loving khaled hosseini

Helsingin tunnelmallisin leffateatteri, Engel, noin viisi vuotta sitten, valkokankaalla Leijapoika ja vieressä nenäliinapakettiani kyselevä iso-A, joka siis ei myöskään selvinnyt elokuvasta kuivin silmin.

Sellainen oli ensikosketukseni Khaled Hosseinin tuotantoon. Luonnollisesti tuon liikuttavimman-leffan-ever jälkeen piti lukea Leijapoika-romaani, muutamaa vuotta myöhemmin Tuhat loistavaa aurinkoa ja tänä jouluna Ja vuoret kaikuivat, jonka joulupukki toi minulle peräti kahtena kappaleena (ilmeisen samasta puusta isä ja poika).

Joululomalla satuin törmäämään Hosseiniin myös jo marraskuun lopussa ilmestyneessä Anna-lehden haastattelussa. Haastattelussa upea tarinankertoja puhuu onnesta: "... Elämä on arpapeliä. Minulle on käynyt hyvin. Onnesta on puhuttava varovasti. Monet sanovat, että he ovat ansainneet onnensa, mutta onni on sattumaa." Ah, ihana Khaled ja hänen ihanat teoksensa.

The most sympathetic movie theatre in Helsinki, Engel, about five years ago, on the screen The Kite Runner, and next to me Mr A asking for tissues. Neither did he manage the movie dry eyed.

That was my first touch with Khaled Hosseini's work. Naturally, I had to read also the novel after seeing the very touching movie version of it, and a few years later A Thousand Splendid Suns, and this Christmas And the Mountains Echoed, which Santa brought me in two copies (like father like son).

This Christmas I also read Hosseini's interview in Finnish women's weekly magazine, Anna. This great storyteller talks about happiness in the interview: '... Life is like a lottery. I've been lucky. One has to be careful when talking about happiness. Many say that they've earned their happiness, but happiness is a coincidence.' Oh, gotta love Khaled and his work.

choo-choo

Selfridgesin jouluikkunat ovat taas mie-let-tö-mät. On laskuvarjoilla laskeutuvia Kenzon collegepaitoja, joulupukki roikkumassa isossa kultaisessa YSL-laukun soljessa ja ikkunan kokoinen Charlotte Olympian kissakenkä.

Me ollaan yllättäen vietetty eniten aikaa kuitenkin junaikkunoiden edessä. "Unaa" ollaan käyty ihmettelemässä useampanakin päivänä aina sen jälkeen kun meidän leikkipuiston portti on laitettu lukkoon (eli tasan klo 16). Joulukuun lopulla me toivottavasti ehditään vielä nähdä myös legendaarinen Stockmannin jouluikkuna. Kivaa kolmatta adventtia!

Selfridges' Xmas windows are again a-ma-zing. There are Kenzo sweatshirts landing on parachutes, Santa hanging from a huge golden YSL clutch and a window size Charlotte Olympia kitty flat.

Not too surprisingly, we've spend lots of time admiring these train windows. Many times a week after the playground gate is locked (i.e. 16.00 sharp), we've taken a walk to see the "ain". I hope that we'll also get to see the legendary Stockmann's Xmas window in Helsinki in a few weeks' time. Have a lovely third advent!

catch me if you can

Kun olemme kolmistaan liikkeellä, iso-A usein ehdottaa, että pitäisikö ottaa pikku-A rattaista juoksemaan. Siis tosiaan juoksemaan, pikku-Ata kun ei juuri huvita kävellä, ja juostessa kuuluu vaan "Kovaa, kovaa!". Iso-A on vielä onneksi poikaansa nopeampi, mutta itselläni (varsinkin nyt vatsan kanssa) alkaa olla vaikeuksia pysyä perässä.

Kuvan Southbankin skeittipuiston vieressä on muuten joulumarkkinat aina 24.12. asti. Joten ei me ainoastaan skeittipuistossa juoksenneltu. Markkinoista lisää joku toinen kerta.

When were out all three of us, Mr A often suggests that we should take AJ out of his buggy for a run. And this seriously means a run, definitely not walking, and while AJ's running you just hear "Fast, fast!". Luckily Mr A is still faster than his son, but I start to struggle (especially now with my big belly) to keep his pace.

The picture's from Southbank skatepark, and right next to it there's a Christmas Market until 24th of Dec. We did visit also that, more about the market other time.

members only view

Aurinkoinen maisema Tate Modernin ainoastaan jäsenille tarkoitetun kahvilan kattoterassilta viime sunnuntailta (niin just, Lontoossa ei sadakaan aina vettä). Aikaisemmilla kerroilla kahvila on ollut niin täynnä, että sinne ei ole mahtunut sisään.

Kahvila ei ollut kuitenkaan museovisiitin perimmäinen syy, vaan pari viikkoa sitten avautunut Paul Kleen näyttely. Se yllätti erityisesti tosi pienenkokoisilla teoksilla, lumosi väriyhdistelmillä ja innosti hankkimaan (omaan sekä pikku-An käyttöön) vesivärit. Ja näyttely on muuten niin laaja, että myös ystävällä, joka ei ole raskaana, tuli selkä kipeäksi koko kierroksesta.

Sunny views from Tate Modern members' cafe's terrace from last Sunday (see, it doesn't rain all the time in London). This was the first time that the place was not so packed and I actually was able to get a table inside.

But the real reason for the visit was not only the cafe, but also Paul Klee exhibition that opened just a few weeks ago. Surprisingly small paintings, mesmerizing colour combinations and a verve to buy some water colours (for both me and AJ to use). And the exhibition is so vast, that also my friend who is not pregnant, had an aching back after the round.

london 4pm

Leikkipuiston portit menevät lukkoon klo 16 ja lähipuistot suljetaan puoli tuntia myöhemmin. Puistoissa kun ei ole valaistusta, ja noihin aikoihin Lontoossa tulee pimeää (yksi pikku-An tällä hetkellä eniten käyttämä sana on muuten pimeää). Ihmettelen vaan, että missä ihmiset käyvät lenkillä, tai ulkoiluttavat koiriaan, työpäivän jälkeen.

Onneksi meillä on kaveri, jolla on avain läheiseen yksityispuistoon. Siellä voi hengailla mihin aikaan tahansa.

The gates of our playground are locked at 4pm and the closest parks to us close half an hour later. That's because the parks don't have lighting and that's about the time when it becomes dark here in London (AJ's most used word right now is by the way dark). I just wonder where people go jogging or take their dogs for a walk in the evenings.

Luckily we've got a friend with an access to a private square close to us, there you can find us later in the afternoon.

monday dreams: (anything from) j crew

Tänä maanantaina toivelistalla on ihan mitä vaan J Crew'n mallistosta. Vaikka tuo heppakollari, tai kymmenen kertaa enemmän maksava käsinkudottu silkki-kashmirneule sen vierestä.

Piipahdimme lauantaina ystäväni kanssa Regent's Streetillä viime viikolla avatussa J Crew -liikkeessä, ja voinpa vaan todeta, että olipa pitkästä aikaa todella (shoppailemaan) inspiroiva miljöö: hieno esillepano, täydellisesti stailatut mallinuket ja kaunis myymälä. Yrityksen nettisivut eivät todellakaan tee oikeutta tuotteille, käykääpä paikan päällä mikäli mahdollista, tällä hetkellä myymälöitä ei kyllä löydy kuin USA:sta, Kanadasta ja Lontoosta.

Onneksi on tämä pallomaha ja sellainen vartolomalli nykyään, että mikään ei sovi päälle.

On this Monday's wish list: anything from J Crew. Like the horse sweatshirt or the ten times more expensive hand knit silk cashmere sweater right next to it.

On Saturday me and my friend visited the brand new J Crew store on Regent's Street and what can I say. Such an inspiring environment (for shopping), great displays, perfectly styled mannequins and overall a very beautiful store. The company's webpages do no justice for the products, go see the store if possible. Unfortunately there are currently stores only in the US, Canada and London.

Luckily I have nowadays this bump and body shape that nothing fits.

Kuvat/pics: J Crew

loving drew barrymore

Drew Barrymore marraskuun InStylessa: Rakastan sitä henkilöä, joka on sanonut: "Vanhemmuus on kuin sydämesi olisi kokoajan vartalosi ulkopuolella."

Vaikka nautinkin pikku-An kerhopäivinä suunnattomasti omasta seurastani (ja aika usein myös rauhallisesta aamiaisesta lähikahviloissa), on sydän silti aina osittain myös siellä missä pikku-A.

Teetä ja kahvia välttelevälle Le Pain Quotidien muuten tarjoilee ihan täydellisen kaakaon belgialaiseen tyyliin: kuuman kaakaon saa itse kaataa pikkuruisesta kannusta maidon sekaan ja näin tehdä juuri omaan makuun sopivan makean juoman.

Drew Barrymore in November issue of InStyle: I love the person who said: "Parenting is like wearing your heart on the outside of your body."

Though I do enjoy enormously my own company on AJ's nursery days (and quite often also a quiet breakfast in one of the cafes nearby), my heart is still partly where AJ is.

For a person avoiding tea and coffee like me, Le Pain Quotidien serves the perfect hot chocolate in Belgian style: hot coco comes in a tiny pot and you get to pour just the right amount into the milk to make it as sweet as you wish.

more xmas

Vaikuttaa siltä, että joulu on todellakin tullut Lontooseen. Kuvassa tämän vuoden joulukoristeet Lontoon St Christopher's Placelta.

It seems that Xmas has now definitely arrived in London. In the picture this year's decorations from St Christopher's Place, London.

monday dreams: xmas latte

Sinä aikana kun me oltiin Helsingissä, on Lontoon katukuvaan ilmestynyt Starbucksin punaiset joulumukit ja joululatet. Tämän vuoden makuina Englannissa toffee-pähkinä, munatoti, appelsiini-mokka ja piparkakku. Viime vuoden lempparini oli ehdottomasti toffee-pähkinä, ja tänäkin vuonna raskauden aiheuttamasta närästyksestä huolimatta (kahvi ja tee ovat muuten yhdet pahimmat närästyksen aiheuttajat) aion maistaa ainakin muutamaa; yhdellä shotilla, kofeiinittomana ja tietysti kermavaahdolla.

(Ei muuten kauaa kun näitä saa myös Helsingin keskustasta, ilmeisesti Starbucksin pitäisi aueta vielä tämän vuoden lopulla Akateemisen kirjakaupan tiloissa.)

While we were in Helsinki, the Starbucks red cups and xmas lattes have arrived in London. This season's holiday flavors in England are toffee nut, eggnog, orange mocha and gingerbread. My favorite from last year is toffee nut, and despite the pregnancy and heartburning I intend to taste a few flavours; with one shot, caffeine free and lots of cream.

(And before the holidays these should be available also in Helsinki city centre: the first Starbucks should open in Akateeminen bookstore premises before the end of this year.)

Kuvat/pics: Starbucks

loving natalie portman

Minä Le Pain Quetidien -kahvilassa aamiaisella ja Natalie Portman (kaksivuotiaan pojan äiti) uusimmassa Elle UK:ssa: "Rakastan olla äiti, mutta se on paljon intensiivisempää kuin näytteleminen - töihin meneminen tuntuu vapaapäivältä. En tarkoita haluavani vapaapäivää äitiydestä, ehkä aikaisemmin minulla oli käsitys että äidit eivät tee töitä. Mutta he työskentelevät kaikista eniten."

Ihana nainen. Myönnän itsekin olleeni aikaisemmin täysin tietämätön. Ja töitä olen kyllä tehnyt ennen äitiyttä, kovasti ja paljon, mutta tämä on erilaista. Kiitos Natalie - tällä tunnustuksella jaksaa taas ainakin pari viikkoa.

Me at the cafe Le Pain Quetidien and Natalie Portman (mum for a 2yo son) in the latest Elle UK: 'I love being a mum, but it's much more intensive work than being an actress - going to work feels like you've got a day off. Not that I want a day off from being a mum, it's just perhaps I had this impression before that mums don't work. But they work more than anyone.'

Gotta love that woman. And I admit that I was of the same opinion before. I've worked before being a mum, loads and hard, but this is different. Thanks Natalie - your acknowledgement will keep me going, a few weeks at least.

monday dreams

Kunpa aina, tai ainakin aina maanantaisin, lounaani olisi Whole Foods Marketin salaattibaarista.

Meidän lähin Whole Foods sijaitsee n. puolen tunnin kävelyn päässä, joten valitettavan harvoin tulee lähdettyä sinne lounas- tai ruokaostoksille. Tänään saattelimme pikku-An kanssa vieraat Ripley's Believe It or not! -museoon Piccadilly Circuksella (varsinkin kylässä oleva teini halusi ehdottamasti nähdä kyseisen museon - en muuten edes tiedä voiko paikkaa sanoa museoksi, itse kun en ole ikinä käynyt siellä), ja kotimatkalla nappasin viereisestä Whole Foodsista samalla itselleni lounaan mukaan.

(Boksissa oleva kvinoa-punajuurisalaatti mozzarellalla, humuksella ja kanalla näytti muuten kuvassa niin ei-herkulliselta että oli parasta ottaa kuva kansi kiinni.)

I wish my lunch was always, or even every Monday, from the Whole Foods Market's salad bar.

The closest Whole Foods from us is appr. half an hour's walk away, so it's unfortunately rarely that I go there lunch or food shopping. Today AJ and I guided our quests to Ripley's Believe It or Not! museum at Piccadilly Circus (the teenager visiting us had this attraction on his must see list, I've never been to Ripley's so no idea if it can even be called a museum) and on our way back home I got myself a lunch box from Whole Foods.

(The quinoa beetroot salad with some mozzarella, humus and chicken looked so non-tasty in the picture that it was better to shoot it the lid on.)

baa, baa, mummy's little lamb

Mieluummin olisin vaikka Lontoon eläintarhassa karsinassa, jossa pikku-A jahtaa vuohia, lampaita ja kanoja, ja minä tietysti yritän saada pikku-Ata kiinni, kuin kotona toista päivää kuumepotilaan kanssa. (Tänään vointi on onneksi jo paljon parempi.)

Ja eläinsuojelijoille tiedoksi: kyseisellä alueella on ihan lupa jahdata paijata eläimiä aitauksessa. Lopuksi kehotetaan pesämään kädet. Itse suosittelisin katsastamaan myös kengänpohjat ja ainakin pyyhkimään kunnolla ennen sisätiloihin palaamista.

I'd rather even be in the London zoo's stall, where AJ is chasing goats, lambs and chickens, and I'm of course trying to catch him, than second day in a row with a small patient indoors. (Today it seems that he's finally recovering.)

And fyi all you animal lovers: it's actually allowed to step into this stall and chase pet the animals. Afterwards it's recommended to wash your hands. And I'd suggest to also check your shoe soles and at least wipe well before returning indoors.

paper bag art

Minulla oli tänään juuri 10 minuuttia aikaa pyörähtää äkkiä Saatchi Gallerian alakerrassa ennen pikku-An parturointia viereisessä Trottersissa. Sinä aikana ehdin ihastua näihin erilaisista paperipusseista -Mäkkäristä Louis Vuittoniin- leikattuihin taideteoksiin. Vau, melkoista sorminäppäryyttä.

I had today just 10 minutes to run quickly through Saatchi Gallery's ground floor before AJ's haircut at Trotters next door. Just enough to get amazed by these different paper bags -from McDonald's to Louis Vuitton- turned into brilliant pieces of art. Wow, such sleight of hand.

table for three

Joskus (aika harvoin kyllä) sattuu Lontoossa sellaiseen ravintolaan, jossa ei ole syöttötuoleja. Mutta mehän pärjätään onneksi jo ihan hyvin ilmankin. Ja meidän koko perheen ravintolareissuja helpottaa suuresti lisäksi myös se, että pikku-A syö mitä tahansa: libanonilaista, meksikolaista, nepalilaista, japanilaista... Tai anteeksi, melkein liioittelin, eihän tuo suostu syömään puuroa. Tai kananmunaa.

Syöttötuoliton ravintola oli muuten La Bodega Negra Sohossa.

Sometimes (very rarely though) we've ended up in a restaurant here in London that does not have high chairs. But we manage quite well already without one. And lucky us, since AJ seems to eat anything: Lebanese, Mexican, Nepalese, Japanese... Or sorry, I almost lied, he won't eat porridge. Or eggs.

The restaurant with no high chairs was by the way La Bodega Negra in Soho.

oh deer

"Tuolla! Vai onko se sittenkin hevonen? Vai ihminen?" Eikä iso-Aakaan valitettavasti yhtään sen paremmin bongannut kauriita viikonloppuretkellä Richmond Parkissa, joka on Lontoon suurin puisto ja kuuluisa villinä elävistä sadoista kauriistaan. Muuten Richmond, sekä puisto että kaupunginosa, olivat oikein positiivisesti yllättävä kokemus.

Ja blogin viime aikaisen laiminlyönnin syy on ihan vaan allekirjoittaneeseen iskenyt laiskuus. Anteeksi siitä. Seuraavat pari viikkoa hiljaiseloa saattaa kyllä johtua siitä, että en jaksanut raahata läppäriä Helsinkiin. Täältä tullaan taas!

"There! Or is it a horse? Or a man?" But nor did Mr A spot deer any better in Richmond Park, which is London's biggest park and famous for its more than 300 wild deer, last weekend. Other than that, we really enjoyed the park and the town.

And about neglecting the blog, there's nothing else than my laziness to blame. Sorry about that. The next coming weeks the silence might though be because I didn't take my laptop with me to Helsinki. Here we come again!

london wears blue

George-vauvan kunniaksi kaupunki on pukeutunut vaaleansiniseen. Iso-A muuten fanittaa jo kovasti George-nimeä, itselläni on vielä vähän totuttelemista.

To celebrate baby George London is wearing blue. By the way, Mr A is already a big fan of the name George, for me it will still take a while to get used to it.