Helsingin tunnelmallisin leffateatteri, Engel, noin viisi vuotta sitten, valkokankaalla Leijapoika ja vieressä nenäliinapakettiani kyselevä iso-A, joka siis ei myöskään selvinnyt elokuvasta kuivin silmin.
Sellainen oli ensikosketukseni Khaled Hosseinin tuotantoon. Luonnollisesti tuon liikuttavimman-leffan-ever jälkeen piti lukea Leijapoika-romaani, muutamaa vuotta myöhemmin Tuhat loistavaa aurinkoa ja tänä jouluna Ja vuoret kaikuivat, jonka joulupukki toi minulle peräti kahtena kappaleena (ilmeisen samasta puusta isä ja poika).
Joululomalla satuin törmäämään Hosseiniin myös jo marraskuun lopussa ilmestyneessä Anna-lehden haastattelussa. Haastattelussa upea tarinankertoja puhuu onnesta: "... Elämä on arpapeliä. Minulle on käynyt hyvin. Onnesta on puhuttava varovasti. Monet sanovat, että he ovat ansainneet onnensa, mutta onni on sattumaa." Ah, ihana Khaled ja hänen ihanat teoksensa.
The most sympathetic movie theatre in Helsinki, Engel, about five years ago, on the screen The Kite Runner, and next to me Mr A asking for tissues. Neither did he manage the movie dry eyed.
That was my first touch with Khaled Hosseini's work. Naturally, I had to read also the novel after seeing the very touching movie version of it, and a few years later A Thousand Splendid Suns, and this Christmas And the Mountains Echoed, which Santa brought me in two copies (like father like son).
This Christmas I also read Hosseini's interview in Finnish women's weekly magazine, Anna. This great storyteller talks about happiness in the interview: '... Life is like a lottery. I've been lucky. One has to be careful when talking about happiness. Many say that they've earned their happiness, but happiness is a coincidence.' Oh, gotta love Khaled and his work.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti