faux fur

Joku tekoketuista niskaan ja kohti lumimyrskyä! Minä lähden iso-An kanssa lounastreffeille Social Boulevardiin ja pikku-A taitaa päästä mummin kanssa pulkkailemaan.

One of these faux foxes on and towards the snow storm! Mr A and I are having a lunch date at Social Boulevard and AJ will get to go sledding with grandma.

xmas latte holder

Rivillinen talleja, joissa asui hevosia ja tallirenkiä silloin joskus. Nykyään himoittuja arvoasuntoja. Jos satut joskus näkemään Lontoossa katukyltin, jossa on sanan Street sijaan Mews, kannattaa kurkata peremmälle. Näillä sisäpihoilla on nimittäin yleensä erittäin kauniita matalia rakennuksia.

Meillä oli omat vankkurit mukana, kun eilen ihailimme pikku-An kanssa Devonshire Mewsin taloja. Ja huomaatteko uuden Amerikasta asti tilatun lisävarusteen rattaissa? MacLareneihin sopivaa mukipidikettä ei löytynyt Lontoon keskustan lastentarvikeliikkeistä, eikä edes englantilaisista nettikaupoista.

No nyt sellainen on, ja minä, joka en yleensä edes juo kahvia, olen jo saanut itselleni aikamoisen addiktion Starbucksin joululatteihin. Mitenköhän pärjään viikonlopun Helsingissä ilman päivittäistä kermaista joulukahviani?

A row of stables, where horses and stall boys lived back in times. Nowadays luxury residences. If you ever happen to see a street sign with word Mews instead of Street, I suggest that you peek a bit further. These inner courts usually have beautiful shallow dwellings.

AJ and I had our own carriage with us yesterday when we were admiring these houses on Devonshire Mews. And do you notice the new accessory on the buggy that I ordered all the way from the US? It was namely impossible to find a cup holder for MacLaren from London city centre buggy retailers or even English web stores.

Well, now we've got one, and I, who don't usually drink coffee at all, have quite an addiction for Starbucks Christmas lattes. How will I manage a weekend in Helsinki without my daily doze?

today so far

Tässä meidän aamupäivästä pari poimintaa.

Heräsin todellisuuteen: Siskoni häät ovat lauantaina, ja näytän juuri niin kalpealta kuin vain marraskuun vikalla viikolla voi näyttää. Bootsista hakemaan rusketusta purkista. Toivottavasti parin päivän päästä en ole juuri niin oranssi kuin vain marraskuussa voi olla...

Samalla reissulla käytiin myös keinumassa. Yleensä pikku-A puistoilee haalarissa, mutta nyt se oli jo iso-An laukussa matkalla kohti Helsinkiä. (Heh, matkustamme ihan kuin Abba konsanaan, ei koskaan koko perhe samassa lentokoneessa.)

MMM-laukku pääsi myös ulkoilemaan. Tykkään oikein paljon laukusta, se on kooltaan juuri sopiva lompakolle ja puhelimelle. Juuri siitä syystä kuvat Instagramista. Ja joulukuusia kuului myös aamupäiväämme. Niitä ihmettelimme Marylebone Highstreetillä. Kivaa päivän jatkoa kaikille!

Here are a few snapshots from our day so far.

Reality call: My sister's wedding is on Saturday and I look just as pale as one can be on the last week of November. Getting some from a can from Boots. Let's hope I'm not as orange as one can be after the following few days...

During the same journey we went to swing a bit. Usually AJ is wearing his overall when in the playground, but this time that is already on its way to Helsinki in Mr A's suitcase. (Oh yes, we travel just like Abba, never the whole family in the same plane.)

Also my MMM bag got some fresh air. I love it, it's just right size for wallet and phone. That's also the reason why pictures today are from Instagram. Then there were some Christmas trees! These we saw on Marylebone Highstreet. Have a great rest of the day you all!

where the magic happens

Oli ihan pakko napata tuosta Vogue Housesta kuva. Se sijaitsee Hanover Squaren laidalla, ihan Oxford Streetin ja Regent Streetin lähellä. Vähän väliä oven eteen pysähtyy autoja ja niistä kannetaan säkeittäin ja laatikoittain tuotteita sisälle, tai hyvin kiireisen näköiset ihmiset hyppäävät pyöröoviin. Ikkunoista näkyy vaaterekkejä ja kaikenlaista kamaa lojuu ikkunalaudoilla, kokonaisuudessaan tämän seitsemänkerroksisen rakennuksen ulkoasu näyttää vähän kaoottiselta. (Tuli ihan lämmöllä mieleen eräs toimisto Helsingissä, terkkuja vaan sinne ihanille naisille.)

Saman katon alta valmistuu muutama muukin Condé Nast UK:n tuote kuin Vogue, kuten Vanity Fair, GQ ja Glamour. Ihan muutama päivä enää ja tammikuun numerot alkavat ilmestyä lehtihyllyille. Niin se vaan menee.

I just had to take a picture of the Vogue House. It's situated on Hanover Square, close to Oxford Street and Regent Street. Cars stop in front of the doors, bags and boxes are carried inside, or people looking very busy jump into the revolving doors. Piles of clothes lay on the windowsills, and the overall outlook of this seven-storey building is somewhat chaotic. (Made me think of an office in Helsinki with very warm feelings, greetings to some lovely ladies in there.)

Under the same roof also other Condé Nast UK products than just Vogue are being produced, like Vanity Fair, GQ, and Glamour. Just in a few days the January issues will hit the magazine shelves. That's the way it goes.

cosy corduroy

En muistanutkaan, miten mukavat sammarit ovat! Siitä on nimittäin jo jonkin aikaa kun olen viimeksi pukeutunut vakosamettiin. Näissä vietin eilen koko päivän, jopa sunnuntaikyläilyn toisessa suomalaisperheessä. Perheen isäntä oli tehnyt omalla reseptillä mulled winea, ja olipa todella hyvää.

Vielä muutama päivä aikaa testata pikku-An uutta kantoreppua, reissaamme nimittäin taas torstaina Helsinkiin. Mukavuutensa ansiosta sammarit ovat aika vahvoilla myös matka-asuksi.

I did not remember how cosy corduroy pants can be! Probably because it's a while since I've been wearing corduroy. I spent the whole yesterday in these, even our Sunday visit to another Finnish family. The head of the family had done mulled wine with his own recipe, and it was sooo tasty.

A few more days time to test AJ's new baby carrier, since we're flying to Helsinki on Thursday again. Very likely that I'm traveling in these pants, just because they're so cosy.

vintage and mischa barton under the same roof

Sunnuntai on parasta aikaa kierrellä kirppiksillä, tai toreilla ja markkinoilla, oli sitten Helsingissä tai Lontoossa. Viime viikonloppuna vietimme siskoni kanssa puoli päivää penkoen Old Spitalfields Marketin tarjontaa. Uutuuksia myyvistä kojuista silmään osui paljon tuotteita koristeltuna viiksillä, pääkalloilla ja pöllöillä. (Muoti on niin globaalia, että lyön vetoa, että näitä näkyy nyt paljon ympäri maailmaa.) Siskoni ihasteli pöllöjä, minä taas pääkalloja. Vintage-puolelta onkin vaikeampaa tehdä muutaman sanan yhteenvetoa, tarjolla oli kaikkea ihanan, kiehtovan, tyylikkään vanhaa.

Markkinoiden lisäksi Old Spitalfields Marketia ympäröi laaja valikoima pieniä, toinen toistaan viehättävämpiä putiikkeja. Yksi näistä on suloisen, Lontoosta syntyjään olevan näyttelijän, ja nykyisin myös designerin, Mischa Bartonin syksyllä avaama boutique. Kannattaa poiketa sielläkin!

Sunday is the best day to wander around flee markets or fairs and market places, both in Helsinki and London. Last weekend my sister and I spent half a day delving Old Spitalfields Market. The stalls selling new goods were all full of products with mustaches, skulls and owls. (Fashion is so global that I bet these are everywhere around the globe right now.) My sister admired owls, my cup of tea were the skulls. From vintage booths it's more difficult to sum up just a few things, there were so many lovely, fascinating, classy oldies on offer.

Moreover, there are small charming boutiques around the market. One of these is a London born actress, and nowadays a designer plus a cutie, Mischa Barton's store, that was opened this autumn. I suggest you stop by there, too!

got one?

Joko sinulla on tällainen? Sellainen nutturan sisään pyöriteltävä donitsin näköinen valkki siis. Täällä Lontoossa joka toisella tuntuu olevan kyseinen nuttura: on pieniä ja isoja, sileitä ja pörröisiä, vaaleita ja tummia, ylhäällä päälaella ja alhaalla niskassa. Omani on pikkuisen sivummalla (ja melko räjähtänyt). Kivaa lauantaita!

Do you already got one? I mean one of those doughnut ring hair accessories. Here in London it feels that every other has one: there are big ones and small ones, smooth and fluffy, dark and blond, up on top of the head and down in the neck. Mine is a bit on the other side (and quite ramshakled). Happy Saturday!

lots of pretty blondes

Eilen oli kuulkaas nättejä blondeja runsaasti liikkeellä osoitteessa 6 Harcourt Street, kun Lontoon ruotsalalisen kirkon joulumarkkinat alkoivat. Ruotsalaiset naiset ovat aina jotenkin niin huisin upeita, mutta oli meitäkin ihan edustava joukko suomalaisia äitejä lapsineen liikkeellä.

Tarjolla oli mm. adventtikalentereita, kynttilöitä, pellavaliinoja, olkipukkeja, tonttukoristeita sekä tietysti piparkakkuja, glögiä ja salmiakkia. Yläkerran kahvilassa olisi voinut nauttia ruotsalaisia jouluruokia. Ruokapuoli ei ollut tällä kertaa itselleni niin kiinnostava, sillä iso-A on tuonut Helsingistä työreissuiltaan täydennystä varastoihimme, mutta paperisen joulutähden ostin koristamaan jotain ikkunoistamme.

Joulumarkkinat ovat avoinna vielä viikonloppuna (suljettu tänään perjantaina) ja sisäänpääsymaksu markkinoille on 2 puntaa, mutta yhdellä maksulla voi käydä markkinoilla niin monta kertaa kuin haluaa. Ja vaunuilla liikkuville vinkiksi, että niitä ei voi viedä sisälle, joten kannattaa varautua kantorepulla.

Yesterday there were lots of pretty blondes in address 6 Harcourt Street, at the Swedish Church of London Christmas Fair. Swedish women are always just so stunning, but we were quite a presentable group of Finnish mums with kids, too.

The supply at the fair is very Swedish, with amongst other things advent calendars, candles, linen tablecloths, traditional Swedish Christmas decorations, ginger biscuits, gluhwein and salted liquorice. I was not that interested in the foodcourt this time, probably because Mr A has kept our stock on a good level with all his business trips to Helsinki, but I did buy a paper star to be hang on one of our windows.

The fair is open still this weekend (closed today). There is an entrance fee, 2 pounds, but after paying you are allowed to enter as many times as you wish. And if you happened to be going with a buggy, those cannot be taken inside, so I recommend packing a baby carrier with you.

giraffes and other things about me

Internet ja sen blogimaailma on siitä(kin) ihmeellinen juttu, että surffaillessa voi törmätä toisella puolella maapalloa asuvaan suomalaiseen hyvään tyyppiin ja hänen blogiinsa. Kuten minulle kävi Eternal Sunshine -blogin kanssa. Sitten saattui vielä niin, että kyseisen blogin kirjoittaja muisti minua haasteella (kiitos vielä tästä!), ja siihen liittyvillä kysymyksillä. Tässä siis muutama asia minusta:

Lempinumero: Syntymäpäiväni, eli 2.

Alkoholiton suosikkijuoma: Vesi, mieluiten hanasta, ei liian kylmänä.

Lempieläin: Kirahvi. Näitä ylpeänä käveleviä, kuten afrikkalaiset kuulemma sanovat, lumoavan kauniita eläimiä näimme mieheni kanssa luonnossa Keniassa safarilla pari vuotta sitten. Olin heti aivan ihastunut! Nykyisin käymme pikku-An kanssa ihastelemassa Lontoon eläintarhan kirahveja aidan läpi.

Facebook vai Twitter: Jos pitäisi jomman kumman tulevaisuuden puolesta lyödä vetoa, niin sanoisin että Twitter. Kaikista eniten minua kiinnostaa tällä hetkellä kuitenkin Instagram.

Intohimoni: Jooga ja taide. Olen molemmissa ihan aloittelija, mutta hyvin innokas sellainen. Isona joko a) muutan Intiaan joogaretriitille tai b) minusta tulee samanlainen taidegalleristi kuin Sinkkuelämää-sarjan Charlotte.

Suosikkiviikonpäiväni: Ehdottomasti perjantai-ilta, kun iso-A tulee töistä kotiin, hoitaa pikku-An iltatoimet, avaamme ehkä pullon viiniä ja koko viikonloppu on vielä edessä.

Suosikkikukkani: Kirsikankukka.

Saman haasteen ja kysymykset minulta saavat sellaiset alle 200 lukijan blogia ja bloggaajaa, jotka olen tavannut ihan oikeassa elämässä täällä Lontoossa, eli Liza in London, Britannika, Suklaata ja Kahvia ja London City Girl sekä Marionette, vaikka Marionettella onkin enemmän kuin 200 lukijaa. Anteeksi tästä, mutta sopi niin hyvin teemaan.

Olen ollut niin onnekas, että haasteita on tullut muiltakin, joten niiden kysymyksiin vastailua tulossa pian.

Internet and its blog world is therefore wondrous that when surfing one might find a great personality who happens to be a Finn, living on the other side of the world, and her blog. That's what happened to me with Eternal Sunshine blog. Then what happened is that the writer of that blog send me a challenge with some questions about me (thanks again!). So, here are a few things about me:

Favourite number: My birthday, 2.

Favourite non-alcoholic beverage: Water, preferably from tap and not too cold.

Favourite animal: Giraffe. These beautiful animals, who walk with pride, as we heard Africans say, we saw with my husband in a safari in Africa a few years ago. I was in love from the first sight! Nowadays me and AJ go see these cuties through the London Zoo fence.

Facebook or Twitter: If I had to bet some money for one of these future, I'd say Twitter. Though I'm right now interested the most in Instagram.

Passion: Yoga and art. I'm a beginner in both, but very eager. When I get old I will a) move a yoga retreat in India or b) become a gallerist just like Charlotte in Sex and the City.

Favourite day of the week: Friday evening, when Mr A comes home from work, takes care of AJ's evening routines, we might open a bottle of wine and the whole weekend is still ahead.

Favourite flower: Cherry blossom.

This same challenge and its questions I'm sending to five such blogs and bloggers, who have less than 200 readers and who I've met in real life here in London Liza in London, Britannika, Suklaata ja Kahvia and London City Girl, but also Marionette, who has more than 200 readers. Sorry about this, but she just fit the theme so well.

I've been so lucky that I've lately received also other challenges, answers to those coming up soon.

s k a t e

Lontoossa on edelleen päivisin lämmintä yli kymmenen astetta, mutta keskustassa on rakennettu useita luistinratoja, jotka avautuivat viime viikonloppuna. Kuvan jää löytyy Somerset Housen sisäpihalta, siellä pääsee luistelemaan näissä hulppeissa puitteissa vajaalla kympillä.

Aaah, iso-A on palannut takaisin työmatkaltaan, ja aion niin pitää illalla ansaitun vapaaillan. En ehkä luistellen, mutta jotain kivaa ihan yksin itsekseni tekemistä keksin kyllä varmasti.

The temperature is still more than ten degrees here in London, but many iceskating rinks were opened in the city centre last weekend. The one in picture is from Somerset House, you get to skate in these beautiful surroundings for less than a tenner.

Mr A is finally back from his business trip, I'm so taking a night off this evening. Not probably iceskating, but I'm sure I'll come up with something great to do just alone by myself.

crash, boom, bang

Yksi lempitaiteilijoistani on sarjakuvamaisia teoksia maalannut pop- ja nykytaiteilija Roy Lichtenstein, ja hänen teoksensa Whaam! Tate Modernissa on yksi kyseisen museon lemppareistani. Aivan liian pitkä aika muuten siitä, kun olen viimeksi käynyt Tate Modernissa, to do -listalle! Ja ensi keväänä taas ehdottamasti Tate Moderniin, kun esillä on mittava Roy Lichtensteinin näyttely.

Olen siitä iloinen, että vaikutteet tällaisista teoksista ovat näkyneet tämän syksyn muodissa. Kuten 3.1 Phillip Limin neuleissa. Ihania, mutta hieman liian hintavia minun budjettiini. Oma versioni näyttääkin siis tältä, iso-An kollari ja bang-kaulakoru.

One of my favourites from the world of pop and contemporary art is Roy Lichtenstein, whose paintings' style derived from the comic strips. His work Whaam! at Tate Modern is one of my favourites in that museum. Way too long since I was at Tate Modern the last time, next thing on my to do list! And a new visit next spring when there's a huge Lichtenstein exhibition at Tate Modern.

I'm delighted that the influence from comic-like art has been showing in the fashion this autumn. Like in 3.1 Phillip Lim knitwear. Lovely, but a bit too pricy for my budget. Therefore my own version looks like this, Mr A's sweatshirt with a bang necklace.

by canal

Tällaisissa maisemissa kävelimme viikonloppuna, kun siskoni miehineen oli meillä kyläilemässä. Mielestäni yksi upeimmistä kävelyreiteistä täällä Lontoossa on Regent's Parkin englantilaisen puutarhan läpi, ohi Lontoon eläintarhan (aidanraosta vai muuten nähdä pingviinejä ja kirahveja) kanavan varrelle, ja sitä pitkin Camden Lock Marketille.

Kuvassa näkyvissä veneissä on asukkaita, ilmeisesti ihan ympäri vuoden. Täällä meillä on taas hiljaisempaa, vieraat ovat jo matkalla kotiin ja iso-A on työreissulla. Kivaa uutta viikkoa!

In this kind of scenery we walked the past weekend when my sister and her fiance were visiting us. In my opinion one of the most spectacular walking routes here in London is through Regent's Park's English Gardens, past London Zoo (you can by the way see penguins and giraffes through some holes in the gate), to the canal, and by the canal all the way to Camden Lock Market.

Can you believe, there are people living in the boats you see in the picture. At our place it's more quiet again, the visitors are on their way back home and Mr A is on a business trip. Have a great week!

updated carrie necklace

Carrie-kaulakoru on kummitellut taas mielessäni siitä saakka kun pari viikkoa sitten telkkarista tuli Sex and the City -leffa. Kun Selfridgesin Duke Streetin sisääntuloaulassa sattuu juuri nyt olemaan Tatty Devinen pop up -kauppa, keksinkin että nimikorustahan voisi tehdä vähän päivitetymmän version.

Tatty Devine on englantilainen korumerkki, jonka korut suunnitellaan ja valmistetaan 100% Englannissa. Merkillä on kaksi myymälää Lontoossa, Shoreditchissä (no tietysti, kaikki cool on siellä!) ja Covent Gardenissa, mutta huomasin TD:n nettisivuilta, että koruja saa myös Helsingistä, Helsinki 10:stä ja Lux Shopista. Nämä nimikorut, joista voi suunnitella juuri sellaisen kuin itse tykkää, taitavat olla kaikista suosituimpia, mutta mallistossa on myös paljon muuta ihanaa.

Carrie necklace has been on my mind since Sex and the City movie was on TV a few weeks ago. At the same time, Tatty Devine is having a pop up store at Selfridges Duke Street entrance hall, and I started thinking that the name necklace could be a bit updated.

Tatty Devine is an English brand, all it's products are designed and produced 100% in England. The brand has two stores in London, one in Shoreditch (but of course, everything cool is there!) and one in Covent Garden, but I noticed that these can be purchased in Helsinki, too, at Helsinki 10 and Lux Shop. I guess these custom-made name necklaces are the most popular ones, but there are also other lovely things in the collection.

Kuvat/pics: Tatty Devine

mon chéri from last saturday

Viikonloput ovat usein aika hektisiä täällä meillä. Kuten esimerkiksi viime lauantai:

Herätys, aamupala, hoitamaan asioita kaupungille (eli hakemaan meistä erään puku räätälöinnistä sekä ostamaan samalle eräälle fudiskengät). Pikainen visiitti yhdessä galleriassa, josta äkkilähtö lähimpään kahvilaan, koska yksi meistä vikisi niin kovaa nälkäänsä.

Samalla isommat meistä hörppivät toffee-pähkinä-joululattea runsaalla kermalla (oli muuten todella hyvää!). Kotiin, joogaan, kotiin. Suihkuun, ja sen jälkeen valokuvaukseen takapihalle. "Voitko siirtyä vähän eteen, vähän vasemmalle, vielä vähän..." Öööö, voisiko se kameramies siirtyä tai liikuttaa kameraa? No, en minäkään ole kiinnostunut jalkapallosta, joten hyväksyttäköön se, että kaikki eivät ole kiinnostuneita valokuvaamisesta.

Metrolla itä-Lontooseen. "Katso pikku-A, tuolla isi on aina päivisin kun me shoppailemme leikimme ja laulamme kotona." Näyttelyyn, ja taas kun vikinä alkoi häiritä myös muita vieraita, ruokapaikan etsintään. Illallista kaikille. Takaisin kotiin. Kylvetys ja iltapuurot pienimmälle ennen nukkumaanmenoa. Kauden ekat glögit ja piparkakut aikuisille.

Joten annatte varmaan anteeksi, että asukuvissa on usein paita vinossa, hameen helma rypyssä ja muuten vaan ei ihan kaikki kohdallaan? Rentouttavaa tulevaa viikonloppua!

Weekends tend to be quite hectic at our household. Like last Saturday:

Waking up, breakfast, running some errands (i.e. getting the suit of one of us from tailoring, and buying soccer shoes for the same one). Quick visit to one gallery, and rushing to the nearest coffee shop, because one of us was crying out so loud his hunger.

At the same time, the bigger ones of us had toffee nut Xmas lattes with lots of cream (very yummy!). Home, yoga, home. Shower, and after that taking some pictures at the back yard. "Can you move a bit forward, a bit left, just a little..." Erm, could the cameraman move or move the camera? Well, I'm not interested in soccer, so fair enough that not everyone of us is interested in photography.

Tube to east London. "Look AJ, that's where daddy is all days when we are shopping playing and singing at home." Exhibition, and again when the whining started bothering other people, search for a restaurant. Dinner for all of us. Back home. Bath and porridge to the smallest one before bed time. Season's first gluhwein and ginger biscuits for adults.

So I hope you forgive that quite often in the outfit pictures the shirt is a bit uneven, the skirt's hem rumpled and also other details so not in place? Have a relaxing weekend you all!

more xmas lights

Eilen saatiin taas lisää valoa pimeyteen, kun lähikatumme Marylebone High Streetin jouluvalot sytytettiin. Tilaisuutta juhlistettiin mm. joulupukin, bändin, ruokakojujen ja lumikoneen kanssa. Meillä kävi niin kivasti, että iso-A tuli sen verran aikaisin töistä kotiin, että ehdimme katsomaan jouluvaloja kaikki kolme.

Pikku-Asta kivoin valo oli vilkkuva tähtikeppi, jonka sai omaksi tekemällä lahjoituksen hyväntekeväisyyteen. Näitä keppejä vilkkuikin useita katukuvassa. Iso-A oli sitä mieltä, että keppi oli vähän "tyttöjen juttu", vai niin sitten, me kyllä pikku-An kanssa tykätään siitä molemmat.

Yesterday we got again a little more light into the darkness when the Xmas lights of Marylebone High Street were turned on. In the event there were Santa, a band, lots of food stalls and even a snow machine. Our whole family got to enjoy the event, since Mr A got home from work early enough.

AJ loved the blinking star cane we got by donating some money to charity and there were lots of blinking on the street. Mr A thought that the cane was quite a "girly thing", oh what ever, both me and AJ like it.

mmm

Vain mystiseltä belgialaiselta muotitalolta, joka antaa haastattelut mieluiten faksilla ja jolla ei ole nimettyä pääsuunnittelijaa vaan julkisuudessa yritystä edustaa aina joku kasvoton henkilö siteeraten yritystä me-muodossa, voi odottaa jotain tällaista, kuten kuvien karkkikäärepaperi-iltalaukku ja käsi laukku.

Maison Martin Margiela with H&M -mallisto on myös siitä erikoinen designeryhteistyömallisto, että kaikki malliston tuotteet on kuulunut aikaisempiin Maison Martin Margielan mallistoihin, ja nyt ne on uudestaan valmistettu alkuperäisten luonnosten perusteella tähän yhteistyömallistoon.

Taidan ottaa molemmat sekkivihot (olenko muistanut edes kertoa, että kun yritimme täällä Lontoossa tilata minulle rinnakkaiskorttia iso-An pankkikorttiin, pankista tuli postissa peräkkäisinä päivinä kaksi sekkivihkoa?) mukaan, kun lähden huomenna aamulla Regent Streetin H&M:lle katsastamaan ainakin malliston kaikki asusteet.

Only a mystical Belgian fashion house, that gives interviews preferable via fax, that does not have any named head designer, and is always represented by a faceless spokesman and quoted in plural form, can be expected to come up with something like the picture's candywrap clutch and hand bag.

Maison Martin Margiela with H&M collection is also therefore particular, that all the items in the collection have been previously presented in the Maison Martin Margiela collections, and they are now reproduced in this collaboration according to the original drawings.

I will take my cheque books (have I told you that when we tried to order me a joint debit card for Mr A's bank account, I got instead two cheque books by mail?) with me when heading to Regent Street's H&M tomorrow morning.

Kuvat/pics: H&M

oh so eighties

Monelle 80-luvun muoti on kauhistus, mutta nyt täytyy myöntää, että itse olen aina tykännyt kyseisen vuosikymmenen teemoista pukeutumisessa. Kuten säärystimistä. Ehkä se johtuu siitä, että oma tyyli ihan silloin pikkutyttönä on alkanut muovautua tuolla vuosikymmenellä, ja sen takia korkeavyötäröiset housut, leggingsit, isot yläosat, neonvärit, jopa joissain tapauksissa olkatoppaukset tuntuvat omilta.

Säärystimet jalassa tarkenee muuten hyvin seisoskella leikkipuistossa tunnin, jopa ylikin.

Many are horrified by the 80's fashion, but I must admit that I've always quite liked it. Like leg warmers. Maybe the reason is that my own style has started to evolve during that decade, and because of that high waist trousers, leggings, oversized tops, neon colours, even sometimes shoulder pads, feel like me.

And wearing leg warmers, it's so much warmer to loiter at the playground for an hour or even longer.

urban masters

Lauantai-iltapäivän vietimme itä-Lontoossa, Shoreditchissä. Alue on ihan uber cool ja huippu gallerioiden, putiikkien, vintage-kauppojen, baarien ja katutaiteen suhteen. Factory 7:n (os. 13 Hearn Street) Urban masters -näyttelyyn oli koottu katutaiteilijoiden creme de la creme. Verbaaliset kykyni eivät riitä kuvailemaan näkemäämme, eli ehdottomasti kokemisen arvoinen näyttely, joka on avoinna vain tämän viikon.

Samana iltana telkkarimme sattui olemaan auki musiikkikanavalla juuri UK top 40 -listan ykkösen aikaan. Kärjessä komeilee (jouluvalomies) Robbie Williams, ja hassu yhteensattuma, että Candy-musiikkivideo oli kuvattu juuri niissä maisemissa, joissa vietimme päivän.

Loppukevennyksenä voin muuten tunnustaa, että top 20 -listan pikakelauksen aikana totesin olevani täysin tietämätön tämän hetken musiikkiskenestä, mutta oh well, eiköhän teinimaailmasta vaatteet ja kirjat saa riittää minulle.

We spent Saturday afternoon in Shoreditch, east London. The area is uber cool and top when it comes to galleries, boutiques, vintage stores, bars and street art. Factory 7, at 13 Hearn Street, is right now holding an exhibition called Urban Masters, where creme de la creme of the the street artists are gathered together. I do not have enough verbal skills to describe what it's all about, it's definitely worth a visit and open only this week.

The same evening we had TV open on music channel right when the UK top 40 list's number one was announced. The first place belongs to (Xmas light guy) Robbie Williams, and coincidentally the music video for Candy had been shot in the same scenery where we spent the day.

And I must confess that during the top 20 review I realized I'm totally oblivious of present music scene, but oh well, the clothes and books from teenage world will do for me.

from your little monster

Enää kahvia kuppiin, tuli kynttilään ja me olemme valmiit pikku-monsterin kanssa herättämään isän. Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Just some coffee to the mug, light to the candle and we're ready with the little monster to wake up our dad. It's fathers' day today in Finland, happy day all dads!

red tabs

Muistaako joku muukin vielä sen ajan, kun farkkujen oli ihan ehdottamasti oltava Levikset? Omat ekat Levikseni olivat melko vaaleat pesultaan ja mallia 538. Enää moneen vuoteen itselläni ei ole ollut kyseisen merkkisiä housuja, mutta iso-Alla on Leviksen kengät, joista löytyy tietysti nuo legendaariset punaiset merkit.

Does anyone else still remember the time when jeans just had to be Levi's? My first pair was model 538 with quite a light wash. I haven't had a pair for years, but Mr A has a pair of Levi's shoes, with those legendary red tabs, of course.

robbie williams lights up oxford street

Oxford Streetin jouluvalot sytytettiin tällä viikolla ja valojen sytytyksen kunniatehtävän oli tänä vuonna saanut tuore isä, Robbie Williams. Valojen teema on sama kuin viime vuonna: sateenvarjoja ja lahjapaketteja (sekä lisäksi Marmite-sponsorivaloja). Sopivat paremmin kuin hyvin Lontooseen.

Näistä sateenvarjoista minulle tulee aina mieleen Maija Poppanen, en tiedä onko valojen suunnittelijallakin ollut hän mielessä, vai vaan Lontoon sateinen talvi. Chim chimeney, chim chimeney...

Oxford Street Christmas lights were lit this week and a new dad, Robbie Williams, had this year the honor to turn them on. The theme of the lights is same as last year: umbrellas and gift boxes (and in addition Marmite sponsor lights). Suits London more than well.

These umbrellas always remind me of Mary Poppins, I don't know if the designer had also her in mind, or just London's rainy winter. Chim chimeney, chim chimeney...

bargain trousers

Jalassa viiden punnan alelöydöt, me täällä pikku-An kanssa mietitään, että mitä tehtäisiin tänään. Lähdettäisiinkö etsimään piparkakkuja, näyttelyyn vai kauppakeskukseen? Kivaa torstaita!

Wearing five pound bargain trousers we are wondering here with AJ what we should do today. Should we go find some ginger biscuits, to an exhibition or to a shopping mall? Have a nice Thursday!

gastropubs

Ilmeisesti jo joskus 90-luvulla Englannin pubeista alkoi saada muutakin kuin kaljaa ja pähkinöitä, ja nykyään monessa tarjoillaan hyvin maistuvaa ruokaa.

Matkan varrella vauvauinnista kotiimme on eräs tällainen gastropubi, joka on aina aivan täynnä. Olemme usein yrittäneet päästä sinne syömään, mutta toivotonta ilman pöytävarausta. Viime sunnuntaina meillä oli vihdoin varaus. Iso-A teki sen perjantaina, emme saaneet ihan toivomaamme aikaa, ja sunnuntaina ravintolasta soitettiin vielä ja varmistettiin, että olemmehan varmasti tulossa. Kertoo vähän paikan suosiosta.

Kovat olivat siis odotukset, ja ruoka olikin tosi hyvää. Mutta vielä parempaa oli paikan fiilis, sellainen rennon cool. Joissain paikoissa vain on sitä jotain. Kyseinen pubi on nimeltään The Duke of Wellington, ja osoite 94 Crawford Street.

Already in the 90's English pubs started serving also other than just beer and peanuts, and today many of them offer very delicious food.

On our way from the baby swim to home is a pub that is always full. We have several times tried to eat there, but impossible without a reservation. Last Sunday we finally had a table reserved. Mr A did the reservation on Friday, and we did not get the exact time we were aiming for, and on Sunday they called and double checked that we are coming. Tells something about how popular the place is.

Expectations were high, and yes, the food was good. But even better was the atmosphere, kind of easygoing cool. Some places just have it. This pub is called The Duke of Wellington and the address is 94 Crawford Street.

lucky size 36

Meiltä ihan nurkan takana sijaitsee designervaatteiden ja -asusteiden second hand -kauppa nimeltään Catwalk. Olen käynyt kyseisessä liikkeessä yhden ainoan kerran, johtuen siitä, että ovessa on "ei lastenrattaita" -kyltti. Sinänsä ihan ymmärrettävää, liike kun on niin tupaten täynnä tavaraa, että hyvä että itse mahduin hyllyjen välissä kääntymään.

Vaatteita en tutkinut sen tarkemmin, laukku- ja kenkäfriikki kun olen. Ja kaikki ihastelemani kengät, mm. YSL, Prada ja Chloe, sattuivat muuten olemaan kokoa 36. Ilmeisesti naapurustossa asuu paljon petite-kokoisia naisia... Asusteissahan ei tätä koko-ongelmaa onneksi ole.

Jos siis satut olemaan joskus liikkeellä ilman rattaita Marylebonessa, tarkka osoite 52 Blandford Street, kannattaa poiketa sisälle! (Ja varsinkin jos jalkasi on kokoa 36.)

Just around the corner from our home is located a designer clothing and accessories second hand store called Carwalk. I have visited this store just once, and that because they have a 'no buggies' sign on the door. Understandable, since the store is extremely packed.

I did not go through the clothing, I happen to be more into shoes and bags. And somehow all the shoes I desired were on size 36. Apparently the ladies living in the neighborhood are petite... Luckily there is no size problem with accessories.

So if you ever happen to be in Marylebone, exact address 52 Blandford Street, and without a buggy, I strongly suggest to squeeze in! (And especially if you happen to have shoe size 36.)

winter coat

Lontoossa on koleaa ja viimaista, lämpötilasta ei ole ikinä mitään tietoa, koska en ole nähnyt täällä vielä missään lämpömittaria. Myydäänköhän täällä edes sellaisia vai pitääkö tuoda seuraavalta reissulta Helsingistä? Ja ollaanhan tätä marraskuuta eletty jo useampi päivä, joten otan hyvillä mielin talvilepardini käyttöön.

London is chilly and windy, no idea about the temperature, actually I have never seen a thermometer in here. Wonder if they sell those somewhere or should I just bring one from Helsinki next time I'm there? November and I gladly take my winter leopard into use.

a + m = 4 points

Sateinen sunnuntaiaamu, toisessa kupissa kahvia ja toisessa teetä, kasa croissantteja ja The Sunday Times. Sanomalehden kokonaan lukemiseen ei riitä pelkkä sunnuntai, selailen muut osiot ensin pikaisesti ja sitten Style-sunnuntailiitteen kimppuun.

Rainy Sunday morning, coffee in one mug and tea in the other, pile of croissants and The Sunday Times. One day is not enough to read the whole newspaper, I quickly browse through other sections and then my focus is entirely on Style supplement.

little spark in my yoga outfit

Lähden testaamaan lähistöltä löytämääni joogakoulua. Olen jo valmiiksi ihan innoissani, ja jooga-asuni urheilutopissakin on vähän asiaan kuuluvaa kimalletta. Kivaa lauantaita!

I'm on my way to test a yoga school I've found. I'm already thrilled, and there's a little spark in my outfit's sports bra, too. Have a nice Saturday!

fashion fairytale

Alamme olla pikku-An kanssa niin näyttelyexperttejä, että kun eilen Somerset Housen pihalla eräs brittirouva kysyi meiltä, missä Valentinon näyttely on, osasimme kertoa, että sehän on esillä vasta marraskuun lopulla.

Toivottavasti rouva kävi kuitenkin katsomassa jo nyt Tim Walkerin valokuvanäyttelyn Story Teller. Näyttely on kuin muodin ihmemaa, jossa sadunomaisista valokuvista, joissa poseeraa kaunokaisia kuten Scarlett Johansson sekä Kirsi Pyrhönen yllään maagista couturea, ja leikkimielisestä rekvisiitasta (kuten viulua soittava heinäsirkka) on koottu ihastuttava kokonaisuus.

Myös näistä kuvista on tehty kirja, ihastelin tätä aikuisten satukirjaa (ja aika montaa muutakin teosta) näyttelyn viereisessä kirjakaupassa. Museokaupat ovat muuten aina niin mielenkiintoisia. Käykää tekin lumoutumassa Walkerin kuvista täällä.

We start to be such exhibition experts with AJ that when yesterday a British lady asked us if we knew where the Valentino exhibition was held, we knew that it's starting in the end of November.

I hope the lady went to see the Tim Walker photography exhibition Story Teller instead. It is like a fashion wonderland, beauties such as Scarlett Johansson and Kirsi Pyrhönen wearing magical couture posing in fairytalelike pictures, and these combined with playful props (like a grass hopper playing a violin) compose a stunning display.

Also these pictures are gathered in a book, I admired it (and quite a few others) in the bookstore next to the exhibition. Museum shops are always so interesting. Be enchanted by the pictures of Tim Walker in here.

tiia vanhatapio goes hornblende

Syksy on designeryhteistöiden kulta-aikaa. Seppälä lanseerasi tänään Tiia Vanhatapion yhdessä graafikko-valokuvaaja Miika Saksen kanssa suunnitteleman Hornblende-malliston.

Olin iskenyt silmäni kuvan pieneen laukkuun, ja ajatellut, että se olisikin ollut kiva tuliaistoive (iso-A kun on taas ensi viikolla käymässä Helsingissä), mutta vaikka asusteiden mainittiin olevan nahkaa, tuo onkin tekonahkainen. Säästän siis rahani (tai oikeammin iso-An rahat) ja jään odottelemaan syksyn seuraavia yhteistyömallistoja...

Autumn is the golden age for designer collaborations. Finnish fashion chain Seppälä launched today a collection called Hornblende, designed by a Finnish designer Tiia Vanhatapio and illustrator photographer Miika Saksi.

I had my eye on the small clutch in the picture, and thought that it would be on my souvenir wish list (Mr A will be visiting Helsinki next week), but even thought the accessories were supposed to be leather, this on is pu. I'll save my money (or actually Mr A's money) and wait for the next collaboration to be launched...

Kuva/pic: Seppälä