(kind of) halloween costume

Pikku-A, joka ei suostu laittamaan edes sadetakkia päälleen (en todellakaan tiedä miksi, saappaisiin totuttelemisessakin meni useampi viikko), pukeutui kurpitsapaitaan kerhon halloween-juhliin jo muutama viikko sitten. Hattu ei tietenkään ollut päässä, ihan vaan rekvisiittana mukana. Että sellainen hurja kurpitsavelho. Samassa asussa juhlitaan nyt oikeana päivänä. Sitten vaan karkki tai keppostamaan!

AJ, who refuses to wear even a raincoat (I have not figured why, but it took weeks to get him used to wellingtons, too), was wearing this pumpkin jersey to the Halloween party at his nursery already some weeks ago. Hat he wouldn't wear, so it was just an additional props. He'll be partying today in the same outfit again. Have a good trick or treating you all!

toddler taming

Päällimmäisenä laukussa matkalukemiseni: New Toddler Taming. Kun päiväkerhossa kerrottiin juuri ennen syyslomaa että pikku-An kanssa oli ollut pari välikohtausta, ja suositeltiin ostamaan Dr Greenin lastenkasvatusopas New Toddler Taming, niin pakkohan se oli hankkia asap.

Tähän mennessä (ensimmäiset 50 sivua) kirja on ollut kannustava ja viihdyttävä, mutta lohduttavin kommentti tuli hoitajalta, joka totesi että vaikka pikku-A on todella aktiivinen ja vilkas ja hänen valvomisessaan on kyllä tekemistä, niin ei hän kuitenkaan ole mitään verrattuna hoitajan omaan poikaan. Ihan parasta "suutarin lapsilla ei ole kenkiä" -vertaistukea!

Halleluja, ehkä hoitajalla riittää siis hermot sekä kärsivällisyys ja pikku-A ei heti ensimmäisellä lukukaudella saakaan potkuja kerhostaan (näinkin siis voi hyvin käydä kyseessä kun on yksityinen palveluntarjoaja).

When I got feedback from the nursery just before the half term that there'd been a few incidents with AJ, and they suggested me to buy Dr Green's Toddler Taming, I felt I better get it asap.

So far (the first 50 pages) the book's been supportive and entertaining, but the most comforting comment came from AJ's nanny, who thought that AJ sure is very active and lively, but nothing compared to her own son. The best ever 'the shoemakers children go barefoot' support there could be!

Oh hallelujah, she might be patient enough to tolerate AJ so that he will not be fired from the nursery already the first term (which is actually possible in case of private nursery schools).

monday dreams: coco mademoiselle

Haaveilen parfyymeistä. Yksi ensimmäisiä raskausoireitani on se, että kaikki hajuveteni alkavat tuoksua nenässäni liian voimakkaasti, ja jäävät yksi kerrallaan kylpyhuoneen kaappiin hyllylle kuukausiksi odottelemaan.

Pikku-Ata odottaessani raskauden herkistämälle hajuaistilleni kelpasi oikeastaan ainoastaan Hermès'n Kelly Calèche, ja edelleen tässäkin raskaudessa se toimii hyvin, mutta mieleni tekisi testata myös tätä kevyeksi kuin ruusunterälehti luonnehdittua Chanelin Coco Mademoisellea.

I dream about perfumes. One of the first symptoms of pregnancy for me is that all my perfumes become too heavy, and stay one after another in the bathroom selves.

When I was pregnant with AJ my sensitive sense of smell could tolerate Kelly Calèche by Hermès, and it's still good, but I'm tempted to try Chanel's Coco Mademoiselle, which is characterised 'light as petal'.

Kuva ja tuote täältä /Picture and product here

oversized enough?

Useimpia viime aikoina ostamiani vaatteita olen sovittanut tähän tyyliin: venytetään kangasta vyötärönseudulta niin paljon kuin mahdollista ja ihmetellään, mahtuukohan maha sisälle vielä parin kuukauden kuluttua. Myös tätä takkia, joka on mukana Helsingin-reissussa, olemme täällä syyslomanvietossa seuraavan viikon.

(Halleluja muuten sille, että takkiosastoilla oli tänä syksynä tarjolla myös runsaasti oversize-malleja, kaikista muista osastoista ei voi valitettavasti sanoa samaa.)

This is how I've been trying on my last purchases: expand the fabric around the waistline as much as possible and wonder if my bump will fit into the garment still in a few months' time. The same with this jacket, which I have with me here in Helsinki, where we'll be spending the half term week.

(And thank God jacket departments' had a wide selection of oversized jackets this autumn season, cannot say the same about other departments, unfortunately.)

happy friday from the photographers' gallery

Askartelut pikku-An kanssa on jäänyt tältä viikolta (yhtenä tekosyynä mainittakoon aurinkoiset ilmat ja niistä nauttiminen ulkona), joten perjantain taideanti tulee Lontoon Photographers' Gallerystä - tai sen ulkopuolelta, Home Truths: Motherhood, Photography & Identity -näyttelyssä kun ei saanut kuvata.

Todella liikuttava (vai olenko vaan raskaushormoneineni tällä hetkellä herkistynyt kaikelle mahdolliselle?), todentuntuinen ja erilainen näyttely äitiydestä. Mukana oli muuten myös suomalaisen valokuvaajan töitä: Elina Brotheruksen koskettava kuvasarja hänen vuosikausia kestäneistä, ja lopulta kuitenkin tuloksettomista, keinohedelmöityshoidoistaan. Kuten niin monet muutkin Lontoon museoista ja gallerioista, tämäkin on ilmainen ja ihan Oxford Circuksen vieressä.

We did not do any kind of art projects this week with AJ (one of the excuses being too sunny weather to stay inside), so this Friday's art offering is from The Photographers' Gallery here in London - or actually outside it, because it was not allowed to take pictures in the Home Truths: Motherhood, Photography & Identity exhibition.

Extremely touching (or is it just me and my pregnancy hormones?), serious and different exhibition about motherhood. One of the artists is by the way Finnish Elina Brotherus, her picture series illustrate her self during the many years of failed IVF treatments. Like so many other museums and galleries in London, also this one offers free admission and is located right next to Oxford Circus.

80% chance

Sunnuntaina sääennustus näytti pelkkää sadetta tälle viikolle, tiistaina sateen mahdollisuus oli 80%, ja todellisuudessa muutamia kevyitä kuuroja on tullut päivisin. Hyvä niin. Varusteet on kuitenkin ollut ennusteen mukaiset (ihan vaan varmuuden vuoksi): vuosia vanhat kumisaappaat ja oikeasti miesten - mutta meidän perheessä unisex - Rukka-sadetakki.

On Sunday this week's weather forecast was nothing but rain, on Tuesday it was 80% possibility of rain, and in reality there's been a few light showers so far. Not complaining though. However, my gear has been loyal to the forecast (just in case): old wellingtons and men's - in our family unisex - raincoat by Finnish Rukka.

finders keepers

Maailman paras huulikiilto löytyi (huolimatta siitä että pikku-A ei suostunut antamaan minkäänlaisia "lämpenee, lämpenee" - vinkkejä) olohuoneen sohvapöydän alatason lehtipinosta.

Jos joku muukin kärsii todella kuivista huulista, bareMineralsin marvelous moxie -huulikiilto toimii ainakin allekirjoittaneella. Aamuisin ja iltaisin paksu kerros Bepanthenia, päivällä tätä, ja huuleni ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan. Saman merkin huulipunakin tuntui niin lupaavalta, että saataanpa palkita itseni hyvästä etsinnästä sillä.

I did manage to find the world's best lip gloss (even though AJ did not give any 'getting warmer' hints) from a magazine pile on our living room's coffee table.

If anyone else is suffering from chapped lips, I suggest this bareMinerals lip gloss. I use in the morning and last thing in the evening a thick coat of Bepanthen, during the day this, and my lips are smoother than ever. The lipstick from the same brand was also so promising, that I might just reward myself with that one, too.

monday dreams: dynamite bunnies

Kävin jo viime viikolla Marc by Marc Jacobs -myymälässä sekä Selfridgesin osastolla, mutta näitä pupuja ei tunnu löytyvän Lontoosta. Parissakin nettikaupassa olisi, mutta.. suuri paljastus vanhoillisesta persoonastani: olen ihan onnettoman huono tilaamaan mitään (varsinkaan vaatteita, asusteita, kosmetiikkaa tai kenkiä) netistä. Jolleivat dynamiittipuput saavu Lontooseen, saattavat jäädä haaveeksi vaan.

Kuva ja nettikauppa (josta te kaikki modernimmat kanssasisaret pääsette tilaamaan) täällä

I checked already last week Marc by Marc Jacobs store and the concession at Selfridges, but these bunnies do not exist in London. A few online stores have them, but.. a great reveal about my outdated character: I very rarely order anything online (especially clothes, accessories, cosmetics or shoes). So if these dynamite bunnies will not arrive in London, they might remain just a dream.

Picture and online store (where all you modern sisters can do the shopping) here

one body, two heartbeats

Siinä se nyt on, vatsani raskausviikolla 20. Eräs kolmevuotias ihmetteli ääneen jo pari viikkoa sitten että onpas mahani kasvanut, kun taas pikku-An päiväkodissa yksi hoitajista sanoi perjantaina ettei ollut huomannut ollenkaan että olen raskaana.

Puhelimeeni lataamani raskaus-appsin mukaan vauva on nyt mangon kokoinen: painoa 300 g ja pituutta päästä kantapäihin 25 cm. Mitäs muuta... Rennietä on aina varmuuden vuoksi mukana laukussa ja Gapin boyfriend-farkut ovat niin matalavyötäröiset että menevät vielä päälle, jei.

Here it is, my week 20 baby bump. One 3yo wondered already a few weeks ago how big my belly has gotten whereas one of the nannies at AJ's nursery was totally surprised to hear that I'm pregnant just yesterday.

According to a pregnancy app in my iPhone the baby is now the size of a mango: weight 300 g and length 25 cm (crown to heel). What else... I nowadays never leave the house without some Rennie in my bag and Gap's boyfriends have such a low waist that they still fit, yay.

happy friday turtle

Pikku-An taiteiluja tältä viikolta. Vastahan lukukausi mielestäni alkoi, ja nyt jo pidetään syyslomaa. Ja ihan kunnon lomaa, pikku-An päiväkoti avautuu nimittäin taas seuraavan kerran vasta 6.11. Että joudutaan saadaan pikku-An kanssa askarrella tulevina viikkoina kahdestaan kotona. Kivaa perjantaita!

Art by AJ from this week. I thought it was just a few weeks ago when the term started and it's already midterm. And quite a break it is, the next time AJ will go to nursery 6th of November. Aren't I lucky to get to do some artwork with AJ at home the coming weeks... Happy Friday you all!

loving natalie portman

Minä Le Pain Quetidien -kahvilassa aamiaisella ja Natalie Portman (kaksivuotiaan pojan äiti) uusimmassa Elle UK:ssa: "Rakastan olla äiti, mutta se on paljon intensiivisempää kuin näytteleminen - töihin meneminen tuntuu vapaapäivältä. En tarkoita haluavani vapaapäivää äitiydestä, ehkä aikaisemmin minulla oli käsitys että äidit eivät tee töitä. Mutta he työskentelevät kaikista eniten."

Ihana nainen. Myönnän itsekin olleeni aikaisemmin täysin tietämätön. Ja töitä olen kyllä tehnyt ennen äitiyttä, kovasti ja paljon, mutta tämä on erilaista. Kiitos Natalie - tällä tunnustuksella jaksaa taas ainakin pari viikkoa.

Me at the cafe Le Pain Quetidien and Natalie Portman (mum for a 2yo son) in the latest Elle UK: 'I love being a mum, but it's much more intensive work than being an actress - going to work feels like you've got a day off. Not that I want a day off from being a mum, it's just perhaps I had this impression before that mums don't work. But they work more than anyone.'

Gotta love that woman. And I admit that I was of the same opinion before. I've worked before being a mum, loads and hard, but this is different. Thanks Natalie - your acknowledgement will keep me going, a few weeks at least.

what's (not) in my bag

Oma versioni juuri nyt niin monissa muissakin blogeissa näkyneistä "mitä laukussani on" -esittelystä on "mitä laukustani ei löytynytkään yksi kaunis aamu". Oyster card (eli matkakortti), lompakko, puhelin ja muutama kuitti lojui lattialla laukun alla, mutta ihan maailman paras huulikiilto, joka oli ollut käytössä vain muutaman päivän, ei paikallistunutkaan yhtä helposti.

Laukun muu sisältö oli saanut pysyä rauhassa: paketti parasetamolia (suomalaiseen maailmankuvaan käsittämätön hinta, 19 penceä), avaimet ja Rennietä.

Ja siis luonnollisesti ihan oma vikani, kun olin jättänyt laukun vetoketju auki korkeudelle, johon pikku-A ylettyy (tasot, jotka ovat yli 150 cm korkeudella alkavat vaan olla aika täynnä tässä huushollissa). Ja vikahan ei koskaan ole lapsessa vaan aikuisessa. Sanonpahan kuitenkin vaan että argh.

Ei muuta kuin etsimään huulikiiltoa kumisaappaista, patterinväleistä, lelu- ja pyykkikorista... Mahdollisia piilopaikkoja huulikiillolle kun on lukemattomia. Argh.

My own version of the currently so very popular 'what's in my bag' blog post is 'what was missing from my bag one morning'. Ouster card, wallet, phone, and a few receipts were lying just under the bag but world's best lipgloss, that I had just bought two days ago, was missing.

The rest of the contest of my bag were untouched: a pack of paracetamol (the low price, 19 pence, is just unimaginable for us Finns), keys and some Rennie.

Naturally it was my own fault to leave my bag zipper open and on a hight that AJ can reach (believe me, shelves above 150 cm start to be occupied in this household). But it's always the adults fault, never the kids, or what.

Well, now I'll be going through shoes, wellies, behind the radiators, toy and laundry baskets... You name it. Numerous hiding places where to find the lipgloss. Argh.

monday dreams

Kunpa aina, tai ainakin aina maanantaisin, lounaani olisi Whole Foods Marketin salaattibaarista.

Meidän lähin Whole Foods sijaitsee n. puolen tunnin kävelyn päässä, joten valitettavan harvoin tulee lähdettyä sinne lounas- tai ruokaostoksille. Tänään saattelimme pikku-An kanssa vieraat Ripley's Believe It or not! -museoon Piccadilly Circuksella (varsinkin kylässä oleva teini halusi ehdottamasti nähdä kyseisen museon - en muuten edes tiedä voiko paikkaa sanoa museoksi, itse kun en ole ikinä käynyt siellä), ja kotimatkalla nappasin viereisestä Whole Foodsista samalla itselleni lounaan mukaan.

(Boksissa oleva kvinoa-punajuurisalaatti mozzarellalla, humuksella ja kanalla näytti muuten kuvassa niin ei-herkulliselta että oli parasta ottaa kuva kansi kiinni.)

I wish my lunch was always, or even every Monday, from the Whole Foods Market's salad bar.

The closest Whole Foods from us is appr. half an hour's walk away, so it's unfortunately rarely that I go there lunch or food shopping. Today AJ and I guided our quests to Ripley's Believe It or Not! museum at Piccadilly Circus (the teenager visiting us had this attraction on his must see list, I've never been to Ripley's so no idea if it can even be called a museum) and on our way back home I got myself a lunch box from Whole Foods.

(The quinoa beetroot salad with some mozzarella, humus and chicken looked so non-tasty in the picture that it was better to shoot it the lid on.)

me in a hat

Kun juurikasvu alkaa olla useamman sentin, ja kampaaja-aika vasta parin viikon päästä, on parasta liikkua hattu päässä. Toinen todennäköisesti tänä viikonloppuna tarvittava funktio: suojaa sateelta. Nyt tämä hattupäinen täti lähtee kierrättämään viikonlopun vieraita ympäri Lontoota.

Since my root growth is some centimeters and hairdresser appointment still many weeks away, it's best to wear a hat. And other function most certainly needed this weekend: covers from rain. Now this hat lady will take some weekend guests sightseeing all over London.

happy friday polar bear

Tämän viikon pikku-An taidesaldo. Ja juuri kun pääsin eilen mainitsemasta lämpöiset ilmat, jääkarhu tulikin askarreltua juuri oikeaan aikaan: pitää ehkä viikonloppuna kaivaa pipot ja hanskat esiin. (Ja jes, olen ollut kerrankin kaukaa viisas ja molempia on varastossa pikku-Alle useampiakin vaihtoehtoja.) Kivaa perjantaita!

This week's piece of art by AJ. And just when I was yesterday bragging about warm weather, it's rather polar bearish right now, we might even need some hats and gloves the coming weekend. (And oh yeah, for once I've been one step ahead, we've got a good selection of both for AJ.) Have a lovely Friday!

flowering in october

Naapuritalon kukkaloiston perusteella ei kyllä heti arvaisi että lokakuu on menossa jo pitkällä! Syksy Lontoossa on ollut tähän mennessä ihanan lämmin ja aurinkoinen. Tätä lisää, pliis.

One wouldn't guess by looking at these blooming flowers next door to us that it's October! Autumn in London has so far been warm and sunny. More of this, please.

baa, baa, mummy's little lamb

Mieluummin olisin vaikka Lontoon eläintarhassa karsinassa, jossa pikku-A jahtaa vuohia, lampaita ja kanoja, ja minä tietysti yritän saada pikku-Ata kiinni, kuin kotona toista päivää kuumepotilaan kanssa. (Tänään vointi on onneksi jo paljon parempi.)

Ja eläinsuojelijoille tiedoksi: kyseisellä alueella on ihan lupa jahdata paijata eläimiä aitauksessa. Lopuksi kehotetaan pesämään kädet. Itse suosittelisin katsastamaan myös kengänpohjat ja ainakin pyyhkimään kunnolla ennen sisätiloihin palaamista.

I'd rather even be in the London zoo's stall, where AJ is chasing goats, lambs and chickens, and I'm of course trying to catch him, than second day in a row with a small patient indoors. (Today it seems that he's finally recovering.)

And fyi all you animal lovers: it's actually allowed to step into this stall and chase pet the animals. Afterwards it's recommended to wash your hands. And I'd suggest to also check your shoe soles and at least wipe well before returning indoors.

odd socks

Aikaisemmin meidän parittomat sukat olivat vaan mustia, mutta nykyään myös raidallisia, punaisia, angry birdsejä, liukuesteellisiä ja monivärisiä.

Ei se nyt niin vakavaa, jos välillä on toisessa jalassa oranssi ja toisessa vihreä sukka (ainakaan meidän perheen värisokean mielestä), mutta ihan vaan sen takia että pikku-A ei ihan heti saa kerhossa lempinimeä Peppi Pitkätossu (tai mahtavatkohan tietää täällä edes Peppiä?) parittomien seuraan sukkalaatikkoon suupuivat nämä Gapistä ja Bootsista. Varsinkin Gapissä on mielestäni tosi hyvä valikoima poikien sukkia.

Earlier our odd socks were only black, but nowadays also striped, red, angry birds, non-slip, and multi colored.

It's not too bad to have every now and then an orange sock in one and a green in other foot (thinks one in this family who's a bit color blind), but just to prevent AJ from getting the nick name Pippi Longstocking at the nursery (or does anyone know her here anyway?) these ones from Gap and Boots just joined all the odd ones in AJ's sock box. I think Gap's got a rather wide selection of socks for boys.

poor woman's diptyque

Ei hassumpi ilta eilen. Sain poltella Mujin muutaman punnan kaneli-mandariini-tuoksukynttilääni kaikessa rauhassa ja valita viikonlopun toisesta pimeitä syysiltoja vastaan tehdystä hankinnasta, nimittäin Netflixistä, juuri omaan mielentilaan sopivaa katseltavaa.

Aamulla mandariini-kanelin vienon tuoksun oli peitonnut vähemmän viehättävä ilta-poikien-kanssa-pubissa-odeur. Ja tuoksulähde paikantui viereiselle tyynylle.

Nothing to complain about my yesterday evening. I was enjoying my less than a fiver Muji cinnamon-mandarin scented candle and our other purchase to tackle the dark autumn nights, Netflix, just by myself.

This morning the mild scent of mandarin-cinnamon was all gone and there was instead this night-out-in-the-pub-with-lads odeur. And the source of it right on the pillow next to mine.

paper bag art

Minulla oli tänään juuri 10 minuuttia aikaa pyörähtää äkkiä Saatchi Gallerian alakerrassa ennen pikku-An parturointia viereisessä Trottersissa. Sinä aikana ehdin ihastua näihin erilaisista paperipusseista -Mäkkäristä Louis Vuittoniin- leikattuihin taideteoksiin. Vau, melkoista sorminäppäryyttä.

I had today just 10 minutes to run quickly through Saatchi Gallery's ground floor before AJ's haircut at Trotters next door. Just enough to get amazed by these different paper bags -from McDonald's to Louis Vuitton- turned into brilliant pieces of art. Wow, such sleight of hand.

pretty smellies

Liljakimppu pojiltani kauppareissulta ilastutti päiväni. Miten voikaan joku noin nätti haista niin pahalta? Kivaa viikonloppua!

A bunch of lilies from my boys made my day. How is it possible that something so pretty can smell so bad? Have a fab weekend!

ain't no slide high enough

Mikään liukumäki ei ole enää liian korkea vuosi ja seitsemän kuukautta vanhalle pikku-Alle. Varsinkaan jos laskee alas mahallaan ja jalat edellä.

No slide is too high for 19 mo AJ. Especially if one comes down on his belly feet first.