Oma versioni juuri nyt niin monissa muissakin blogeissa näkyneistä "mitä laukussani on" -esittelystä on "mitä laukustani ei löytynytkään yksi kaunis aamu". Oyster card (eli matkakortti), lompakko, puhelin ja muutama kuitti lojui lattialla laukun alla, mutta ihan maailman paras huulikiilto, joka oli ollut käytössä vain muutaman päivän, ei paikallistunutkaan yhtä helposti.
Laukun muu sisältö oli saanut pysyä rauhassa: paketti parasetamolia (suomalaiseen maailmankuvaan käsittämätön hinta, 19 penceä), avaimet ja Rennietä.
Ja siis luonnollisesti ihan oma vikani, kun olin jättänyt laukun vetoketju auki korkeudelle, johon pikku-A ylettyy (tasot, jotka ovat yli 150 cm korkeudella alkavat vaan olla aika täynnä tässä huushollissa). Ja vikahan ei koskaan ole lapsessa vaan aikuisessa. Sanonpahan kuitenkin vaan että argh.
Ei muuta kuin etsimään huulikiiltoa kumisaappaista, patterinväleistä, lelu- ja pyykkikorista... Mahdollisia piilopaikkoja huulikiillolle kun on lukemattomia. Argh.
My own version of the currently so very popular 'what's in my bag' blog post is 'what was missing from my bag one morning'. Ouster card, wallet, phone, and a few receipts were lying just under the bag but world's best lipgloss, that I had just bought two days ago, was missing.
The rest of the contest of my bag were untouched: a pack of paracetamol (the low price, 19 pence, is just unimaginable for us Finns), keys and some Rennie.
Naturally it was my own fault to leave my bag zipper open and on a hight that AJ can reach (believe me, shelves above 150 cm start to be occupied in this household). But it's always the adults fault, never the kids, or what.
Well, now I'll be going through shoes, wellies, behind the radiators, toy and laundry baskets... You name it. Numerous hiding places where to find the lipgloss. Argh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti